Savo-Karjalan vaalipiirin kansanedustajat taistelevat historiallisen Halolan puolesta: “Halolan tutkimusnavetan kansainvälisestikin korkeatasoinen nautakarjatutkimus tulee säilyttää.” ( Savon Sanomat 4.10.2019 ).
Iisalmen komppanian päällikkö Carl Fredrik Tavast syntyi vanhempiensa maatilalla Maaningan pitäjän Halolassa toukokuun 4 päivänä 1761. Hänen kapteenin virkatalonsa oli Iso-Partala Iisalmen Iirannalla eli Partalan kylässä. Majuri Tavastin puoliso oli Ulrika Christina Printz ( 1778 – 1846 ). Heidät oli vihitty Pieksämäen pappilassa maaliskuun 8 päivänä 1796.
Everstiluutnantti, maanviljelijä Tavast oli kuuluisa suurista ruumiinvoimistaan, hän oli ” vieraanvarainen ja hyväsydäminen vaikkakin hiukan karski herra – en gästfri och godhjärtad ehuru något barsk herre.” ( E. S. Tigerstedt, Savolax brigadens män 1808 – 1809, Helsingfors 1908 ).
Tavast lahjoitti hieman ennen Suomen sodan 1808 syttymistä eversti Johan August Sandelsille “en utmärkt vacker och liflig isabellfärgad häst – erittäin kauniin ja eloisan isabellanvärisen hevosen”. Isabella oli jalo, kellertävä ratsu, harja ja häntä valkoisia, jalat vaaleita.
Pieni palveluspoika seurasi Tavastia kaikkialle, sotaan ja taisteluihin, pitäen isäntänsä takista kiinni. Pataljoonankomentaja Tavast, lempinimeltään “Tavasten”, haavoittui vaikeasti oikeaan nivuseensa Alavuden taistelussa elokuun 17 päivänä 1808. Lokakuussa 1808 Iisalmen komppania marssi eversti Aminoffin kolonnan mukana Kalajoelta Vieremälle ja Iisalmelle, liitettäväksi Sandelsin 4. prikaatiin, samaan aikaan majuri Tavast makasi haavoineen Uumajan sairaalassa. Tämän jälkeen Tavast hoiti terveyttään Tukholmassa, asuen melkein kaksi vuotta nuoremman veljensä kenraalimajuri, paroni Johan Henrik Tavastin ( 1763 – 1841 ) luona. ( Sittemmin kenraali ja valtakunnan herra, kreivi Johan Henrik Tavast palveli Ruotsin kuninkaan adjutanttina ).
Carl Fredrik Tavast ( 1761 – 1828 ) matkusti paljon. Hän toi Skotlannista omistamalleen Halolan maatilalle uudenaikaisia maanviljelystyökaluja. Hänen kansanomaista luonnettaan ja ominaisuuksiaan etevänä maanviljelijänä kiitettiin yleisesti ( Tigerstedt, 1908 ).
