Hänen isoisänsä oli J.V. Snellman

Tunsin puutarhuri, kansakoulunopettaja  Maj Karin Snellmanin ( 1889 – 1990 ), sittemmin Kivekkään, myöhemmin Helan,  monien vuosien ajan. Hänen isovanhempansa olivat senaattori Johan Vilhelm Snellman ja rouva Johanna Lovisa Wennberg.  Hänen vanhempansa  olivat todellinen valtioneuvos Karl Snellman ja rouva Ellen Sofia Elisabet Möller.

Maj Helan  ensimmäinen puoliso Matti Kivekäs ( 1888 – 1918 ) oli Suomen Kuvalehden ensimmäinen päätoimittaja. ( Appi, arkkitehti Josef Stänbeck piirsi Sonkajärven ja Varpaisjärven kivikirkot ). Maj Hela sanoi minulle:  “Matti Kivekäs ja Juhani Aho olivat parhaat ystävät. He olivat syvästi isänmaallisia miehiä.” Hänen toinen miehensä  oli  säveltäjä, professori   Martti Hela ( 1890 – 1965 ).

Nuorena leskeksi jäänyt Maj Kivekäs kirjoitti kirjailija Juhani Ahon pyynnöstä tämän viimeiset teokset puhtaaksi mukaan luettuna teoksen “Hajamietteitä kapinaviikoilta”, WSOY, joka ilmestyi kolmena osana vuosina 1918 – 1919.  Teoksesta on julkaistu näköispainos, Ntamo, Helsinki 2018, jonka  kansikuva on Ivan Timiriasewin  “Punaisten upottama purjealus Katajanokan luona”, Helsingin kaupunginmuseo.

Heinäkuun 3 päivänä 1986 Iisalmella, Kustaa Aadolfin kirkon pohjoispuolella,  hopeahiuksinen rouva Maj Hela sanoi minulle leikkisästi, samalla painokkaasti, sormi tomerasti pystyssä:  “MUISTA, MINÄ OLEN SNELLMAN!” Siinä  Juhani Ahon ( 1861 – 1921 )  haudalla hän ihmetteli “Jussi -sedän” hautakiveä, “rumilusta”, ja sanoi: “En pidä siitä, se ei ollut Aholle luonteenomaista. Eihän?”.

Maaliskuun 6 päivänä 1921 Juhani Aho oli kirjoittanut Maj Kivekkäälle kirjeen, josta tässä seuraavaa tekstiä:

“Kiitos, rakas Maj, ystävällisestä kutsustasi, mutta ei minusta nyt ole mihinkään lähtemään. Minä olen ollut kohta kuukauden päivät sairaana. Ensin sain – difteritin ( huom. ,  kurkkumätä ) ja olin sen kanssa kulkutautisairaalassa, jossa minulle annettiin seerumia eli hevosen verta, joka ajoi pois bacillit. Paranin siitä ja tulin kotiin, mutta kai se myrkky jäi vielä veriin, koska sydämeni rupesi juonimaan enkä minä jaksa muuta kuin makailla ja käydä kiireellä syömässä, mutta taitaa pitää ottaa ruoka kotiin, kun uuvuttaa rappusissa. Sydämeni on valokuvattu ja huomattu hiukan laajentuneeksi, siis liian suureksi. Se on kai sulkenut sisäänsä liian paljon tunteita ja sensatioita ja tahtoo nyt olla rauhassa. Harmillisinta on, jos ei saa hiihtää  eikä soutaa eikä kalastaa… Tässä tätä kirjoittaessani tuntuu kuin virkistyisin. Jos olisit täällä ja juteltaisiin, ehkä olisin pian ihan terve. Mahtaa siellä nyt olla ihanat hankipaisteet ja hiihtokelit! Terveisiä! ystäväsi Aho.”

Sinä kauniina heinäkuun 3 päivänä 1986 Iisalmella, Koljonvirran itäpuolella  Mansikkaniemellä, Juhani Ahon kotimuseon pihapiirissä, minulla oli mukanani Juhani Ahon “Kootut teokset – Täydennysosa III – Kirjeitä vuosilta 1877 – 1921”, WSOY 1961.  Maj Hela tutki teosta ajatuksiinsa vaipuneena ja kun sitten  löysi hänelle itselleen osoitetun, Helsingissä  maaliskuun 6 päivänä 1921 päivätyn Juhani Ahon kirjoittaman kirjeen, kirjoitti hän  siihen nimensä.

 

Jätä kommentti

*