Heinäkuun viides päivä

Kansallisrunoilijamme J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden jälkimmäinen kokoelma, Paavo Cajanderin suomennoksena, sisältää tunteikkaan runon ”Heinäkuun viides päivä”. Runossa kysytään: ”Mut kysy, jos sa milloinkaan urhoisan vanhan sotilaan ajalta tapaat tältä: oliko miestä kuitenkin, jok´ oli kaikist´ urhoisin? Saat vakaan vastuun hältä: niin, herra, tunsin Dunckerin.”
Koljonvirran taistelussa 27.10.1808 Duncker johti Sulkavan jääkärikomppaniaa. Suomen sodan 1808 – 1809 aikana  hän kirjoitti useita kirjeitä omaisilleen Ristiinaan. Hän kirjoitti ruotsiksi, pistäen sekaan välillä suomenkielisiä sanoja tai sanontoja, kuten ”jos niin lenän”. Lohtajan aselepoviikkoina Dunckerin komppania, joka yhdessä Malmin johtaman Kerimäen jääkärikomppanian kanssa muodosti Savon jääkäripataljoonan, oli majoittuneena Iijärven itärannalle Lapinniemeen. Sieltä hän kirjoitti lokakuun 12 päivänä 1808 kaksi kirjettä, toisen nuorelle puolisolleen Maria Charlotta Tuderukselle ( 1788-1858 ) ja toisen siskolleen Evalle.  Kirjeensä vaimolleen hän aloittaa seuraavasti: ”Marie Charlotte kulta! Sinun, Gustafin ja teidän kaikkien hyvinvointinne on minun suurin ja ainoa iloni. Että poika on oppinut kävelemään, osoittaa hänen olevan terveen. ” Kirje siskolle alkaa seuraavalla tervehdyksellä: ”Eva kulta! Nyt olen toista kertaa Iisalmessa tämän varsin omituisen sotaretken aikana. Edellisellä kerralla se johtui sodasta, nyt aselevosta.”
Everstiluutnantti Joakim Zachris Duncker ( 1774 – 1809 ) haavoittui vakavasti Uumajan kaupungin eteläpuolella Hörneforsin taistelussa heinäkuun 5 päivänä 1809. Hän kuoli seuraavana aamuna. Viimeiset sanansa hän sanoi 18-vuotiaalle kersantti Aksel Eberhard Argillanderille: ”Jos pääsette hengissä kotiin, viekää terveisiä vaimolleni ja pikku pojalleni.” Venäläinen kenraali Ilja Aleksejev  hautasi urhoollisen ja kunnioittamansa sankarin kaikin sotilaallisin kunnianosoituksin Uumajan kirkon viereen, lähettäen Dunckerin omaisuuden – miekan, sotilashatun, piipun , lompakon ja kellon – tämän leskelle Ristiinaan. Dunckerin ainoa poika, maanviljelijä ja Kinttulan kartanon isäntä Gustaf Duncker ( 1807 – 1863 ) kävi kesällä 1851 isänsä haudalla Ruotsissa yhdessä Johan Ludwig Runebergin kanssa. Uumajassa heitä oli vastassa maaherra, eversti  Gustaf Adolf Montgomery ( 1791-1861 ), joka oli osallistunut Koljonvirran taisteluun Kajaanin pataljoonan aliupseeerina. Niin, tänään heinäkuun 5 päivänä 2016 on tasan 207 vuotta Ristiinan Kosoniemen isännän, everstiluutnantti Dunckerin kohtalokkaasta taistelusta.

Jätä kommentti

*