Hiihtolatujen romantikko Immo Kuutsa

Urheilutoimittaja Ari Pusa on toimittanut teoksen ”Immo Kuutsan tarina – Valmentajalegendan ura tähtien rinnalla” ( Docendo Oy, Jyväskylä 2016 ). Teoksessa on 248 sivua.  ”Kirjan kuvitus on kerätty pääosin Immo Kuutsan arkistosta”, runsaasti mustavalkeita valokuvia Immo Kuutsan lapsuudesta lähtien. Hiihtoladun varressa otetun valokuvan alla on seuraava teksti: ”Immo on ollut elämänsä ladulla.” Takakannessa on myös värikuvia, toisessa niistä hymyilevät Jouko Liljeroos, Immo Kuutsa ja Hilkka Riihivuori´, Liljeroosin ja Riihivuoren voitettua matkansa SM -hiihdoissa Puijolla vuonna 1983. Värillisen kannen,  päähenkilö itse sauvomassa perinteisellä tyylillä, on suunnitellut Unto Paltemaa.  Teos sisältää 22 lukua, joista  20. luku ”Perhe on paras” alkaa seuraavasti: ”Immo on aina ollut hyvin perhekeskeinen. Koti on ollut paikka, johon on ollut hyvä palata pitkiltä harjoitus- ja kilpailumatkoilta. Se on tyypillinen piirre paljon matkustavilla ihmisillä. Parhaimpina tai pahimpina vuosina Immolle kertyi 245 matkapäivää.”
Opiskelin Iisalmen poikalyseossa vuosina 1959 – 1967. Liikunnan lehtoreitani olivat Hannes Waden, Matti Pulli, Matti Keisalo ja Immo Kuutsa. Kaikki he pitivät tärkeänä monipuolista liikuntaa; hiihdettiin kilpaa, juostiin 60 metriä, 100 metriä ja 1000 metriä, hypättiin korkeutta ja pituutta, työnnettiin kuulaa, pelattiin jalkapalloa, koripalloa ja jääkiekkoa, voimisteltiin. Jokaisella jumppamaikalla, kuten heitä siihen aikaan  kutsuttiin, oli kuitenkin oma karismansa ja oma taustansa sekä  tulevaisuutensa, kuten tiedämme erityisesti Matti Pullin ja Immo Kuutsan menestyksellisistä  valmentajaurista. Hannes Waden oli nuorena nyrkkeillyt, Matti Pulli oli voimistelun ystävä, Matti Keisalo oli jalkapalloilija , Immo Kuutsa maastohiihdon erikoismies. Immo Kuutsan avainsanoja sekä liikuntakasvattajana että valmentajana olivat ja näyttävät olevan edelleen ”motivaatio” ja ”asenne”. Liikuntaneuvoksen  mielilause on tämä: ”Kaikki kysymykset ovat asennekysymyksiä.” Kirjan 11. luku on omistettu Marjo Matikaiselle, ”täydelliselle huippu-urheilijalle”, alkaen noilla kuuluisilla, unohtumattomilla sanoilla: ”Havuja, perkele!” ”Matikaisen tanssi yli kuusenoksien oli täysin sallittua. Ikivanhalla siivousvälineellä hiihtäjä sai puhdistaa suksiensa pohjat, kunhan ei häirinnyt kanssakilpailijoita. Jotain vanhaa hiihdossakin oli vielä tallella.” Vuosien varrella Immo Kuutsa  puhui minullekin  ihailevasti Marjo Matikaisen kyvystä ottaa kilpaladulla itsestään kaiken irti, hiihtää maaliin hämärän rajamailla.  Jälkikirjoituksessaan Immo Kuutsa antaa tunnustusta omalle paikalleen: ”Kotikaupunkini Iisalmen päättäjiä kiitän, että he myönsivät minulle yhdeksäntoista vuoden virkavapauden liikunnanopettajan työstä. Selusta oli turvattu ja tiesin voivani palata opettajan työhön, jos tulee ristiriitoja ja erottamisia, kuten valmentajille usein käy. Sain aina olla oma oma itseni – ei tarvinnut pelätä eikä nöyristellä.”  Immo Kuutsa on sekä rautainen ammattivalmentaja että parantumaton hiihtolatujen romantikko. Tasavallan presidentin puoliso rouva Jenni Haukio on tehnyt hiihtäjille ja hiihdon ystäville hienon palveluksen kannustamalla Immo Kuutsaa muistelmien kirjoittamiseen.  Liikuntaneuvos kirjoittaa: ”Hiihdon parissa olen saanut työskennellä satojen Suomen hiihtoa pystyssä pitävien ihmisten kanssa. Kiitän heitä kaikkia.”
 

Jätä kommentti

*