Kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin  Vänrikki Stoolin tarinat – Fänrik Ståls sägner – ilmestyivät ruotsiksi, ensimmäinen kokoelma vuonna 1848 ,  toinen  1860. Suomeksi käännetyt ”Vänrikit” julkaistiin vuonna 1867.  Kukin aikakausi lukee ja tulkitsee Vänrikki Stoolin tarinoita oman aikansa lähtökohdista.  Kun nyt vuonna 2015  Runebergin päivän 5.2.- aattona  tutkin  Vänrikki Stoolin tarinoita ja niiden henkeä,  löydän teoksesta ajattoman aseveljeyden ylistyksen.  Sotavanhusten veljeys näkyy  myös  Suomen Julkisia Sanomia -lehden vuonna 1858 julkaisemista Vaasan rykmentin veteraanien haastatteluista. Sotilas Antti Käck, joka osallistui Koljonvirran taisteluun, kertoo ”kyllä itse tulevansa omilla varoillansa toimeen sen kauan kuin töitä jaksaapi tehdä”, mutta lisää: ”Bly on köyhä, häntä ei saa unhottaa.” Runeberg oli  kohdannut ja haastatellut monia Virran sillalla  taistelleita Vaasan rykmentin sotilaita.
Runoilijan puoliso, kirjailija Fredrika Charlotta Tengström on kertonut: ”Joku oli juuri ennen kertonut pari kaskua Sandelsin herkkusuisuudesta, ja kun Runeberg oli kirjoittanut alun runoonsa, näytti hän sen minulle ja sanoi nauraen: näetkö, siinä sai Sandels herkutteluhalustaan!”
Sandels, hän Partalass´ istuvi vaan, suurustaan huoleti syö. ”Nyt käydään Virralla taistelemaan, heti kello kun yksi lyö. -Olen tänne teitä ma käskettänyt. – Hyvä pastori,  lohtapa nyt!”
Vaikka sotilaat  olivat  tienneet myös  seurallisen Sandelsin juhlapäivällisistä, ovat veteraanit vanhoilla päivillään puolustaneet päällikköään, vakuuttaen  hänen tyytyneen samaan niukkaan kenttämuonaan, mihin sotilaansakin:  huonosti paistettuun leipään, puuroon, hernesoppaan, suolasilakkaan, piimään ja päivittäiseen  paloviina-annokseen, ja joskus saamiinsa, kovasti kaipaamiinsa  maitoon ja perunoihin.
Sandels -runon suurus sisältää lohta tai oikeastaan forellia, madeiraa, kastinta, margoota, hanhea, vasikkaa ja ryyppyjä.  Suomen sodan 1808 -1809 vuosien ruoka-ja juomakulttuurin tutkijat ovat arvelleet, että  Sandelsin pöydässä oli paistettua tai keitettyä kalaa.  Kastike oli ilmeisesti hapanimelää kastiketta, jonka valmistamiseen tarvittiin herkkusieniä ja korvasieniä, viinikurkkua, hillosipulia ja intiaanikrassia. Se saattoi olla myös hedelmä-tai marjakastiketta. Kalan lisäksi runon Partalassa -ehkä myös  historiallisessa prikaatin esikunnassa  Fredriksdalissa – nautittiin hanhihyytelöä ja vasikankyljyksiä ja juotiin jaloa portugalilaista madeiraa ja hienoa ranskalaista margoota. Ryyppy, genever, oli joko hollantilaista tai kotimaista katajanmarjaviinaa.