Torstaina heinäkuun 3 päivänä 1986 suuresti kunnioittamani Rouva sanoi minulle Iisalmella, Kustaa Aadolfin kirkon pohjoispuolella, kirjailija Juhani Ahon ( 1861 – 1921 ) haudalla, painokkaasti, kuitenkin kuin leikillään, hyvin lämpimästi: -”Muista, minä olen Snellman!”
Mansikkaniemellä, Juhani Ahon museon pihapiirissä, pirtin portailla hiljaa istuen, Rouva Maj Karin Hela, entinen Kivekäs, syntyisin Snellman ( 1889 – 1990 ), selasi hänelle ojentamaani kirjaa ”Juhani Aho, Kirjeitä vuosilta 1877 – 1921, julkaissut Antti J. Aho”, WSOY, 1961.
Sivulle 630, Juhani Ahon Helsingissä 6.3.21 päiväämän, Maj Kivekkäälle osoitetun , kirjeen kohdalle , mietteliäs vieraani kirjoitti silloisen nimensä ”Maj Hela”.
Valtakunnallisen Lukuviikon 2023 merkeissä siteeraan osaa tuosta kirjeestä, jota entinen MAJ KIVEKÄS pysähtyi lukemaan.
– ”KIITOS, RAKAS MAJ, ystävällisestä kutsustasi, mutta ei minusta nyt ole mihinkään lähtemään. Minä olen ollut kohta kuukauden päivät sairaana. Ensin sain – difteritin ja olin sen kanssa kulkutautisairaalassa, jossa minulle annettiin seerumia eli hevosen verta, joka ajoi pois bacillit. Paranin siitä ja tulin kotiin, mutta kai se myrkky jäi vielä veriin, koska sydämeni rupesi juonimaan enkä minä jaksa muuta kuin makailla ja käydä kiireellä syömässä, mutta taitaa pitää ottaa ruoka kotiin, kun uuvuttaa rappusissa… Harmillisinta on, jos ei saa hiihtää eikä soutaa eikä kalastaa… Ei ole maailmassa muuta kaunista kuin aurinko, lämmin aurinko. Kun se on, on kaikki muukin kaunista. Se on sitä vanhan miehen kaunista, sillä eihän ole muusta ilosta, kunhan on lämmin. Sitä huokuu kirjeesikin, hyvän, uskollisen ystävän lämmintä, jota on niin vähän TÄSSÄ maailmassa. Sitä on todella hyvin vähän sitä epäitsekästä ystävyyttä, tiedän sen kaikkein parhaiten itsestäni… Enin harmittaa minua se, että aioin ruveta kirjoittamaan ”MUISTATKO -?”´n toista osaa, ja nyt se kai jäi… Tässä tätä kirjoittaessani tuntuu kuin virkistyisin. Jos olisit täällä ja juteltaisiin, ehkä olisin pian ihan terve. MAHTAA SIELLÄ NYT OLLA IHANAT HANKIPAISTEET JA HIIHTOKELIT!”
Juhani Aho kuoli Helsingissä Diakonissalaitoksella maanantaina elokuun 8 päivänä 1921.
