Iisalmen kaamea kuutamoyö 1808

Päätän Koljonvirta 210 vuotta sitten -blogisarjani tällä erää  kirjoittamalla runoilija Batjushkovista, josta olen kirjoittanut ja puhunut usein aikaisemminkin, ensimmäisen kerran jo vuonna 1982. Moskovassa vuonna 1987 julkaistun  Batjushkovin runokoelman  “Runoja” ( Stihotvorenija ) esipuheessa kerrotaan, että Batjushkov kirjoitti venäläisen lyriikan perustuksen, oli  Venäjän kansallisrunoilijan Aleksandr Pushkinin ( 1799 – 1837 ) opettaja, edeltäjä ja ystävä ja kuului  Pushkinin seurapiiriin.  Esipuheen mukaan “Venäjän yleisessä tietoisuudessa Batjushkov mainitaan Pushkinin rinnalla”.

Vologdassa syntynyt Konstantin Nikolajevitsh Batjushkov ( 1787 – 1855 )  on  kirjoittanut: “Runous vaatii ihmisen kokonaan. Elä kuten kirjoitat, kirjoita kuten elät. Muuten kaikki lyyrasi soinnut ovat vikasointuja.”

Iisalmella  1808  luutnantti Batjushkov palveli Tutshkovin armeijakunnan pääjoukossa pataljoonanadjutanttina. Torstai-iltana  10.11.1808 hän oli Fredriksdalin kartanossa kenraali Aleksejevin päivällisvieraana, yhdessä tykistönluutnantti Karabinin ja muutaman muun upseerin kanssa ( Liprandi, 1873 ). Samana iltana oli Sandelsin määräämä  Dunckerin ja Malmin osasto,  340 ruotsalaista Itägötanmaan Henkikrenatööriä,  300 miestä Savon jalkaväkeä – joukossa Iisalmen komppania, jonka  miehiä kulki   myös oppaina etu -ja jälkijoukossa – 300 Savon jääkäriä  ja 13 Ylä-Savon rakuunaa, koukkaamassa Vieremältä Ryhälänmäen kautta Virran sillan itäpuolelle , iskeäkseen kuun valaisemassa metsässä  kenraali Rahmanovin prikaatin leiriin ( Gregori Adolfsson Aminoff, Göteborg 1839 , Bulletiner, 1812 ).

Batjushkov ja Karabin viipyivät Fredriksdalissa iltamyöhään saakka, mutta ehtivät takaisin majapaikkoihinsa Iisalmen pappilaan, ennen kuin ensimmäiset laukaukset kajahtivat ja ennen kuin yllätettyjen Räävelin ja Nizovin rykmenttien parakkeja  syttyi palamaan.

Batjushkovin koottujen runojen joukossa, kirjeiden  kokoelmassa, on runo “K P ( eti ) NU”  – Petinille – jonka runoilija on omistanut Koljonvirran yöllisessä taistelussa 10.-11.11.1808 haavoittuneelle aseveljelleen Petinille.  Batjushkov on sodan jälkeen vuonna 1810 lähettänyt kirjeensä Latvian Riikaan paroni Matvei Ivanovitsh  Pahlenille, joka Koljonvirralla palveli kenraali Tutshkovin adjutanttina, saaden marrasyön mies miestä vastaan taistelusta Pyhän Yrjön ristin.

Seuraavassa sitaatteja Batjushkovin runosta, jossa Idensalmi   on kirjoitettu Indesalmeksi ( suom., Marjo Määttänen ):

“Oi suosikki taistojen jumalten, sotatoverini mun!… Sinä sotalakissas arvokkaassa Myrtit laakereineen kokosit; Minä syrjäisessä kolkassani Lemmikkejä keräilin. MUISTATKO, KASVATTI KUNNIAN, INDESALMEN? KAAMEAN YÖN?… Kun sinä pistimilläs Metsään ruotsalaiset saattelit, Minä käsillä sankarillisilla… Teille illallista valmistin.”

Vuonna 1814 Batjushkov ratsasti keisari Aleksanteri I:n armeijan mukana Pariisiin.

Vuonna 1987 Yhdistyneiden kansakuntien YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco vietti runoilija  Konstantin Nikolajevitsh Batjushkovin syntymän 200 -vuotisjuhlavuotta.

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Kiitos sarjasta – haikeus valtaa mielen.

    Runon “Myrtit laakereineen kokosit;” palautti lämpimiä muistoja;

    + Lapsuuteni pihan kukkapenkissä oli myrtiksi kutsuttu kasvi. Mietin usein, mikä se oikeasti oli, sillä netissä se on meillä vain ruukkukasvi.

    … “Myrtti on merkki rakkaudesta ja avioliitosta!

    Tampereen seurakuntalehti:
    “… Raamatussakin se (myrtti) yhdistyy hyviin asioihin. Onnea, nuoruutta, rakkautta, iloa ja elinvoimaa

    … 3. Moos. 23:40; juutalaiset oppineet ovat tulkinneet tuuhean myrtin olevan Egyptistä palanneen kansan Raamatun tarkoittama ensimmäisen Lehtimajajuhlan lehtevä kasvi. (valistuneet lukijat tämän tiesivätkin)

Jätä kommentti

*