J. L. Runeberg ja Iisalmen Collanit

Kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin puoliso kirjailija Fredrika Runeberg on kirjoittanut, että “Runeberg katsoi esikuvain etsimisen Vänrikki Stoolin henkilöihin häiritsevän runollista todellisuutta”. Siitä huolimatta on mielenkiintoista tietää, että Runeberg on syventynyt  Suomen sodan 1808 – 1809 historialliseen  todellisuuteen  erittäin perusteellisesti.  Sodan jälkeen hän tunsi monia sodan ja  myös Koljonvirran taistelujen veteraaneja, haastatteli heitä ja luki näiden kirjoittamia muistelmia.

Runebergillä oli yhteys myös Iisalmen pappilaan ja Koljonvirralle.  Sen jälkeen kun Iisalmen kuninkaallisen seurakunnan kirkkoherra Johan Lagus  kuoli  vuonna 1806, palveli rovastin armovuoden saarnaajana kappalainen Pehr Johan Collan, joka asui Lapinlahdella Väärnin pappilassa. Vuonna 1812 keisari Aleksanteri I nimitti Collanin Iisalmen keisarillisen seurakunnan kirkkoherraksi. Seuraavana vuonna Collan ja hänen puolisonsa Christina Elisabeth Crohns muuttivat Väärnistä Iisalmen pappilaan.

Kun keisari Aleksanteri I vieraili Iisalmen pappilassa elokuun 27 päivänä 1819, haluten  kuulla Koljonvirran taistelun 27.10.1808 kulusta ja paikoista ja pysähtyä  suosikkinsa kenraaliadjutantti Dolgorukin kaatumispaikalla, oli hänen oppaanaan rovasti Collan.

Collanit saivat 10 lasta, joista Fabian Collanista ( 1817 – 1851 ) tuli tiedemies, historian dosentti, kirjailija ja toimittaja. Fabian Collan oli Runebergin ystävä, joka kävi usein Porvoossa runoilijan kotona, kertoen isänsä kertomuksia Suomen sodan 1808 tapahtumista Iisalmella. Kaikesta päätellen Runeberg näyttäisi  saaneen  ajatuksen  Sandels -runonsa pastorista  juuri Fabian Collanin isästä, rovasti Pehr Johan Collanista ( 1771 – 1833 ): – Sandels, hän Partalass´ suurustaan, juur´rauhassa, huoleti syö. “Nyt käydään Virralla taistelemaan, heti kello kun yksi lyö. -Olen tänne teitä ma pyytänyt. -Hyvä pastori, lohta nyt!” ( J. L. Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat, suom. Paavo Cajander, Otava 1929 ).

Jätä kommentti

*