Jaan Kaplinski – Rajalla jota ei ole

Tartossa tammikuun 22 päivänä 1941 syntynyt virolainen runoilija, esseisti, filosofi, kääntäjä ja entinen Viron parlamentin jäsen JAAN KAPLINSKI  on kuollut lauantaina elokuun 8 päivänä 2021 ( Kansalliskirjailijamme Juhani Ahon kuolemasta oli  8.8.2021  tasan 100 vuotta ).

Kaplinskin laajaa ja monipuolista tuotantoa on käännetty suomeksi, norjaksi, ruotsiksi, hollanniksi, ranskaksi, japaniksi, latviaksi, venäjäksi ja tshekiksi ( Wikipedia ).

Vuonna  2007 ilmestyi Virossa Jaan Kaplinskin romaani ”Seesama jogi” . Suomenkielisen laitoksen on suomentanut Kaisu Lahikainen ( Jaan Kaplinski, Sama joki, Otava 2010 ). Romaaninsa lopussa tekijä kirjoittaa: ”Ei, hän ei lähde pois, ei jätä menneisyyttään, kotiaan, kotiväkeä. Ehkä sitä varten että ymmärtäisi heitä, että pääsisi heitä lähemmäs, oli tarpeenkin mennä joksikin aikaa etäämmäs. Niin kuin kirjoitti se nuori runoilija, jonka hän oli pari kertaa nähnyt kahvilassa:

”Joka lähemmäs menee, menee kauemmas,

joka katsomaan menee, ei näe.”

Voisihan olla myös päinvastoin:

”Joka kauemmas menee, menee lähemmäs,

joka kaukaa katsoo, näkee.”

Vuonna 1994 Jaan Kaplinskille ehdotettiin Nobelin kirjallisuuspalkintoa. Samana vuonna hän matkusti Suomessa kansainvälisen Euroopan Neuvoston kulttuuripolitiikan arviointiryhmän jäsenenä. Iisalmella  hän tutustui ”Iisalmen kulttuurikeskukseen koko Ylä-Savon yhteisenä kulttuurikeskuksena”. Evakkokeskuksessa teemana oli ”kulttuurien kohtaaminen”. Hänen kanssaan virisi keskustelu Juhani Ahon ja Eino Säisän maisema-ja luontokuvauksista , Kainuun komeista ja karuista maisemista sekä Ylä-Savon kumpuilevista, pehmeistä maisemista; voiko maisemaa kuvata sekä maskuliiniseksi että feminiiniseksi…

Elämänkatsomukselliseen kirjaansa  ”RAJALLA JOTA EI OLE” hän kirjoitti omistuksensa: ”Jouko Pennaselle terveisin Jaan Kaplinski Iisalmi, 10.06.1994.” Teoksessaan hän kirjoittaa: ”Koti on ennen muuta maisemaa. Kuten Tähtitorninmäki Fennoskandian äärilaidalla, kesäisen hiljaisessa Helsingissä, jossa tapasin yllättäen useita tuttujani – Kaljon, Kaien, Kallen, valkoapilan, varpuset, kuusamat ja koivut, jotka yrittävät kasvaa kallionhalkeamissa… Sama kivi kaikissa meissä. Me olemme samaa kiveä. Myös me täällä Virossa, me olemme Fennoskandian jokien muinainen suisto, jonne saostui kallioista irti huuhtoutunut hiekka ja savi, jonne JÄÄTIKKÖ UNOHTI SYLISTÄÄN REVÄISTYT KIVENLOHKAREET.” ( Jaan Kaplinski, Rajalla jota ei ole, Merkintöjä tiedosta, tietoisuudesta ja uskosta, suom. Juhani Salokannel, Otava 1992 ).

P.S. Jälkisanoissaan suomentaja Juhani Salokannel kirjoittaa: ”Tähän kirjaan kootut tekstit on kirjoitettu melko tarkkaan vuosien 1961 ja 1991 välillä, siis kolmen vuosikymmenen mittaan. Tekstejä on monenlaisia, runoja, mietteitä, pohdiskeluja.”

Jätä kommentti

*