Juhani Aho 1918 – Iisalmi 1918

Ihmeiden iltana Iisalmessa Ylä-Savon  kotiseutumuseossa, Virrankatu 4, pidin reilun tunnin katsauksen aiheesta “Juhani Aho 1918 – Iisalmi 1918”. Tuona murheellisena sotavuonna Juhani Aho oli 57 -vuotias kansalliskirjailija, jolle jo neljännen kerran ehdotettiin Nobelin kirjallisuuspalkintoa. Hän oli Helsingin yliopiston kunniatohtori, Kansallisteatterin johtokunnan puheenjohtaja ja Säätytalossa istuvan Raamatunkäännöskomitean kieliasiantuntija.

Aho perheineen asui Helsingin Eirassa, osoitteessa Armfeltintie 6. “Yläkerran vasemmanpuoleiset ikkunat kuuluivat Ahon työhuoneeseen. Kummastakin oli näköala merelle. Keskellä oli Sali ja parveke, oikealla ruokasali. Muut huoneet itään ja pohjoiseen. ( Antti Juhani Aho, 1948 ). Rouva Venny Aho oli vuoden 1917 lopulla hoidattanut terveyttään Tukholmassa, missä hän oli ollut umpisuolileikkauksessa,  mutta jo tammikuussa 1918 hän oli palannut kotiin Armfeltintielle,   “entistä ehompana”, kuten hänen miehensä kirjoitti.  Armfeltintien vuokra-asunnossaan Aho piti päiväkirjaa koko “sisällisen” sodan ajan, 27.1. – 25.5.1918.

Sen jälkeen kun  Aho oli käynyt Iisalmella isänsä hautajaisissa helmikuussa 1914 ja pappilan pesänjaossa maalis-huhtikuun vaihteessa 1915, hän ei aikeistaan huolimatta ollut vieraillut kotiseudullaan. Vuonna 1918 Iisalmen  hautausmaalla lepäsivät hänen äitinsä Emma Snellman ja isänsä Teodor Brofeldt sekä sisaret Miili, Joel ja Hanna. Kalle -veljen poika,  Kuopiossa 2. toukokuuta 1891 syntynyt   ylioppilas Olli Brofeldt kaatui Tampereen taistelussa 5. huhtikuuta ja hänet haudattiin Iisalmelle.

Sotavuonna 1918 Iisalmen kaupungissa oli 2 748 asukasta. Iisalmen maalaiskunnassa, johon kuuluivat myös Vieremä ja Sonkajärvi,  asui 25 900 asukasta.  Siihen aikaan  olivat  vain maaseurakunta, Kustaa Aadolfin nimikkokirkko  ja maaseurakunnan hautausmaa, jonne myös kaupunkilaiset haudattiin.  Maaliskuussa  1918 perustettiin Paloisjärven rannalle Molerusniemeen sankarihautausmaa. Sittemmin sinne kohosi Eemil Halosen veistämä sankaripatsas, mallina näyttelijä Joel Rinne; muistomerkkiin hakattiin myös Olli Brofeldtin ( 1891 – 1918 )  nimi, vaikka hänet laskettiin sukuhautaan  Kirkonsalmen rantatöyräälle.

Uskottu sisko Lyydi asui tätinsä ( muster ) Sohvi Snellmanin ja pappilan uskollisen lastenhoitajan Heta Kauppisen kanssa omassa talossaan Iisalmen Kangaskylässä eli Kankaalla. Brofeldtin pappisperheen kuopus Alma Augusta ja hänen puolisonsa kirkkoherran apulainen Jooseppi Lescelius , Ahon terveisissä “almalaiset “,  asuivat Iisalmen isonpappilan pihapirtissä. Kalle Ahon käly Aina Augusta Stenius palveli Iisalmen kaupungin rahastonhoitajana. Ahojen ystävät kirjailija-opettaja Kauppis-Heikki ja rouva Hanna Korhonen perheineen asuivat Iisalmen maalaiskunnassa Ulmalan kansakoululla.

Juhani Ahon päiväkirja “Hajamietteitä kapinaviikoilta” julkaistiin vuosina 1918 – 1919 kolmena osana. Teos sisältää myös jouluaattona 1918 kirjoitetun jälkikirjoituksen nimellä “Nälkä on punikki”. ( Helsingin Sanomille Kirj. Juhani Aho – 24.12.1918 ). Jälkikirjoitustaan Aho perustelee seuraavasti: “Vaikka tämä kuvaus ei varsinaisesti kuulukaan kapinanaikaisiin, otan sen kuitenkin kokonaisuutta täydentävänä mukaan, se kun on puhjennut mielialoista, jotka kirjoittajassa vallitsivat jo siihen aikaan, kun edellä olevat mietelmät kirjoitettiin.” Heti sisällissodan alussa maanantaina 28. tammikuuta 1918 Aho oli kirjoittanut päiväkirjaansa: “Minut on vallannut voimaton, sisäinen raivo. On kuin olisin saanut sisäisen verenvuodon.”

Aho -päivillä 2018  Iisalmen kulttuurikeskuksessa  Juhani Ahon Seuran kirjallisuusseminaarissa 16.6. Helsingin yliopiston professori Jyrki Nummi kertoi, että Ahon päiväkirjan nimeksi olivat ensin ehdolla “Lakko 1918” ja “Vallankumouksen päiväkirja”.

Jo 13. toukokuuta 1918 oli Aho kirjoittanut Lyydi -siskolleen Iisalmelle: “Minä kirjoitin kapinan aikana päiväkirjaa, joka ilmestyy painosta.” ( Juhani Ahon kirjeitä, toim.  Juhani Niemi, SKS 1986 ). Helsingissä 1. kesäkuuta 1918 päivätyssä alkulauseessa  Aho kirjoittaa: “Kun en muutakaan osannut, rupesin merkitsemään muistiin mietteitäni ja vaikutelmiani.  Ne olivat yhtenä päivänä yhdet, toisina toiset,  usein vastakkaiset. Siksi nimitän niitä ´HAJAMIETTEIKSI´.”

Hajamietteitä kapinaviikoista -teoksesta on kuluvana vuonna julkaistu näköispainos, ntamo, Helsinki 2018. Painoksen kannessa on kuva “Punaisten upottamasta purjealuksesta Katajanokan luona” ( Ivan Timiriasew, Helsingin kaupunginmuseo ).

Jätä kommentti

*