Juhani Aho: Valo ja valistus

Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä selailin Aho -päivien arkistoamme.  Aho -päiviä on vietetty Iisalmella ja muualla Ylä-Savossa joka toinen vuosi vuodesta 1980 alkaen. Seuraavat  Aho -päivät pidetään  ensi kesänä perjantaista sunnuntaihin,  24.-26. heinäkuuta  2020. Juhani Ahon Seuran perinteisessä kirjallisuusseminaarissa Iisalmen kulttuurikeskuksessa lauantaina heinäkuun 25 päivänä teemana on kirjailija Juhani Ahon teos ”Muistatko -? Kukkia keväiseltä niityltä”, WSOY, Porvoo 1920. Teosta on pidetty kansalliskirjailijamme JOUTSENLAULUNA.

Kuinka ollakaan, käteeni sattui harvinainen lehtinen: ” VALO JA VALISTUS, kirjoittanut Juhani Aho. Myydään Pohjois-Savon kansanopiston rakennusrahaston hyväksi. Hinta 25 penniä. Kuopio, Osakeyhtiö Kuopion Uusi Kirjapaino, 1899.”

Kun vuonna 2020 päivittelemme leutoa talvea ja atvailemme, tuleeko osaan Suomea talvea ollenkaan, on paikallaan katsoa, mitä Juhani Aho kirjoittaa vuonna 1899: ”Suomen kansan suurimmat viholliset ovat pakkanen ja pimeä. Kuukausmääriä pitävät ne maatamme routaisissa kahleissaan ja mieliämme kuin vankina routaristikkojen takana. Eivätkä ne tyydy ainoastaan talviseen valtaansa, kahden puolen kesääkin ne meitä puristavat. Kevätkylmät ja syyshallat ovat talvipakkasen liittolaisia, jotka salaisina sisseinä hiipivät metsistä pelloille ja ihmisten nukkuessa elämisemme hävittävät.”

Lopulta  helpottaa: ”Mutta on meillä ystävämmekin, on mahtavat liittolaisemme, on lämmin ja valo. Kesäinen päivä ja kesäinen yö eivät ainoastaan sulata ja elvytä eloon kaikkea, mikä talven alla oli kuolluksissa, ne luovat ja uudistavat.”

Kahdeksannella eli viimeisellä sivulla on rohkaisevaa tekstiä aikansa ”katajaiselle kansalle”, mutta miksi ei myös meille, jotka vuonna 2020  todistamme muutoksia lintujen liikkeissä  ja  oloissa ja  ihmettelemme joutsenten palailevan Suomen soille, lammille ja järville jo helmi -maaliskuussa: ”Käyttäkäämme hyväksemme lyhyttä kesää, joka meillä ehkä vielä on suotu! Avatkaamme tietämättömyyden ryteiköt, antakaamme sivistykselle sijaa tunkeutua kaukaisimpiinkin kolkkiin, valmistakaamme valistuksen lämmittäville säteille tilaa vaikuttamaan ja voittamaan. Samalla aikaa kun valo peltojemme viljaa tuleennuttaa ja jyvää jouduttaa, teettäköön valistus terää hengen vainioilla… Eläkööt mahtavat liittolaisemme taistelussa olemisemme puolesta! – eläkööt VALO JA VALISTUS!”

Onkohan ”Muistatko” -teoksen se jokin kiteytetty seuraaviin Ahon sanoihin: ”Kaikki muu kuin kuolee, kaipuu yksin elää, vuodesta vuoteen, aina tyydyttämätön, aina hivuttava, välistä jäytäväkin, se ainainen yksinäisyys, ystävän ikävä, ja toverin ja henkiheimolaisen tarve. Sitä elättää erämaa ja autiot ulapat, niiden avaruus, suuruus, hiljaisuus ja yksinäisyys ja matkojen kaukaisuus. Sitä elättää kolkko viima, paahtaessaan pohjoisesta – tai on tyven ja revontulet palavat. Sitä elättää kuikan huuto yli suurten selkien – kuovi, joka valittaen kutsuu soiden takaa omaansa…”

Tervetuloa Aho -päiville sydänkesällä 2020!

 

Kommentit

  • hra K

    On poliittista allegoriaa. Talveahan ei suinkaan ole voinut pitää suomalaisten vihollisena. Vuonna 1899 oli vihollisena venäläinen sortovalta, jota Aho siis vertaa tässä talven kylmyyteen ja mm. todelliseen ilmastoviholliseen eli hallaan. Valistus ja sivistys tuntuivat ainoilta aseilta sortoa vastaan.
    Eivät ne kylläkään ajan mittaan paljonkaan auttaneet, vaan tarvittiin suuria maailmantapahtumia eli Venäjän vallankumoukset ja (entisen) emämaan heikkous Saksan sotilallista voimaa vastaan. Saksan keisarikunnan vallasta taas Suomen vapautti länsivaltojen voitto maailmansodassa.

Kommentointi on suljettu.