Juhlapuheeni anatomiaa

Kuudes  joulukuuta  lähestyy.  Sadat ihmiset kaikkialla maassamme valmistelevat  Suomen  itsenäisyyspäivän 6.12. – juhlapuhettaan. Minä sain kutsun Lapinlahden kunnan itsenäisyyspäivän juhlapuhujaksi. Lapinlahden kunta viettää  140 -vuotisjuhlavuottaan, jonka otan huomioon. Muistan myös  Lapinlahteen vuonna 2011  yhdistyneen  Varpaisjärven; jos Varpaisjärvi  olisi vielä itsenäinen,  se olisi  103 -vuotias kunta.  Lapinlahdesta on niin paljon mielenkiintoista puhuttavaa, että  minulla on vaativa,  mutta  samalla hieno  paikka  tehdä valintoja.  Tiivistäminen  lienee  kaikille juhlapuhujille luonnostaan lankeava  pähkinä purtavaksi.
Jokaisella  on persoonallinen tapansa  koota sanottavansa. Minä  kirjoitan juhlapuheeni,  arvostaakseni  juhlaa ja kuulijoita sekä pysyäkseni suunnitelluissa minuuteissa.  Jos juhlan järjestäjät jättävät vastuun minulle, luottaen  arvostelukykyyni,  päätän  puheeni pituuden itse.  Juhlapuhe ei ole luento.  Palautan  mieleeni  vähimmäistavoitteen, jonka aina nöyrästi  asetan esitykselleni; yritän olla pilaamatta juhlaa.  Varmin keinoni koetella yleisön kärsivällisyyttä olisi puhua liian pitkään,  mihin tiedän vuosien varrella sortuneeni.  Salahmin Nuorisoseuran 100 -vuotisjuhlassa sain aikaa 7 minuuttia, joka on mielestäni tervehdyspuheen ihannepituus.  Salahmin juhla oli kuitenkin  niin antoisa ja  pitkä, että puheelleni annettu aikatoivomus  oli perusteltu.  Yleensä puhun 15-20 minuuttia.
Tekstiini  vaikuttaa se,  onko kysymys yksityisen ihmisen juhlasta, yhteisön tai yrityksen juhlasta tai kansakunnan yhteisestä juhlasta, kuten itsenäisyyspäivästä,  Kalevalan päivästä tai  Kansallisesta veteraanipäivästä. Mietin  puheelleni kokoavan nimittäjän aivan kuin kirjoittaisin otsikoitua kouluainetta.  Mielelläni  arvostan  ihmistä tai  ihmisiä nimeltä mainiten, sekä edesmenneitä että eläviä, ja jos vain mahdollista, juhlassa läsnäolevia. Salahmilla puhuin  ”laulun ja soiton Salahmista” ,  laulavasta ja soittavasta Salahmista ja tietenkin myös näyttelevästä, tanhuavasta ja tanssivasta  Salahmista.  Puheeni  salahmilaisia  olivat  Santeri Timonen,  Maija-Liisa ja Martti Tiikkainen sekä Väinö Kumpulainen.  Lapinlahden puheeni anatomiaan palaan itsenäisyyspäivän jälkeen.