Kuudes joulukuuta lähestyy. Sadat ihmiset kaikkialla maassamme valmistelevat Suomen itsenäisyyspäivän 6.12. – juhlapuhettaan. Minä sain kutsun Lapinlahden kunnan itsenäisyyspäivän juhlapuhujaksi. Lapinlahden kunta viettää 140 -vuotisjuhlavuottaan, jonka otan huomioon. Muistan myös Lapinlahteen vuonna 2011 yhdistyneen Varpaisjärven; jos Varpaisjärvi olisi vielä itsenäinen, se olisi 103 -vuotias kunta. Lapinlahdesta on niin paljon mielenkiintoista puhuttavaa, että minulla on vaativa, mutta samalla hieno paikka tehdä valintoja. Tiivistäminen lienee kaikille juhlapuhujille luonnostaan lankeava pähkinä purtavaksi.
Jokaisella on persoonallinen tapansa koota sanottavansa. Minä kirjoitan juhlapuheeni, arvostaakseni juhlaa ja kuulijoita sekä pysyäkseni suunnitelluissa minuuteissa. Jos juhlan järjestäjät jättävät vastuun minulle, luottaen arvostelukykyyni, päätän puheeni pituuden itse. Juhlapuhe ei ole luento. Palautan mieleeni vähimmäistavoitteen, jonka aina nöyrästi asetan esitykselleni; yritän olla pilaamatta juhlaa. Varmin keinoni koetella yleisön kärsivällisyyttä olisi puhua liian pitkään, mihin tiedän vuosien varrella sortuneeni. Salahmin Nuorisoseuran 100 -vuotisjuhlassa sain aikaa 7 minuuttia, joka on mielestäni tervehdyspuheen ihannepituus. Salahmin juhla oli kuitenkin niin antoisa ja pitkä, että puheelleni annettu aikatoivomus oli perusteltu. Yleensä puhun 15-20 minuuttia.
Tekstiini vaikuttaa se, onko kysymys yksityisen ihmisen juhlasta, yhteisön tai yrityksen juhlasta tai kansakunnan yhteisestä juhlasta, kuten itsenäisyyspäivästä, Kalevalan päivästä tai Kansallisesta veteraanipäivästä. Mietin puheelleni kokoavan nimittäjän aivan kuin kirjoittaisin otsikoitua kouluainetta. Mielelläni arvostan ihmistä tai ihmisiä nimeltä mainiten, sekä edesmenneitä että eläviä, ja jos vain mahdollista, juhlassa läsnäolevia. Salahmilla puhuin ”laulun ja soiton Salahmista” , laulavasta ja soittavasta Salahmista ja tietenkin myös näyttelevästä, tanhuavasta ja tanssivasta Salahmista. Puheeni salahmilaisia olivat Santeri Timonen, Maija-Liisa ja Martti Tiikkainen sekä Väinö Kumpulainen. Lapinlahden puheeni anatomiaan palaan itsenäisyyspäivän jälkeen.