Kaatuneitten muistopäivänä 2016

Kansallisfilosofimme, valtiomies  Johan Vilhelm Snellmanin ( 1806 – 1881 ) päivä on myös suomalaisuuden päivä. Kaatuneitten muistopäivä on koskettava, mielestäni mitä suomalaisin päivä. Sunnuntaina 15.5. veteraanijärjestöt, kunnat ja seurakunnat kaikkialla Suomessa tekevät kunniakäynnit sankarihaudoilla, niin myös Iisalmessa Kustaa Aadolfin kirkolla,  Pyhän Profeetta Eliaan kirkolla ja  Sankariniemen sankarihaudoilla. Kustaa Aadolfin kirkon hautausmaalla seppele lasketaan suuren kiviristin juureen. Sankarihauta-alueen kaarimuuri portinpylväineen valmistui vuonna 1948.  Hautojen nimikivet ovat Vehmaan punaista graniittia.  Reunakivet ovat  Paloisvuoren graniittia. Aukion laatat ovat Nilsiän liuskekiveä. Kustaa Aadolfin kirkon sankarihauta-alueella lepää 232 talvi-ja jatkosodissa 1939-1944 kaatunutta. Kiviin on hakattu Ägläjärvi, Tolvajärvi, Rukajärvi ja monia muita taistelupaikkojen nimiä ( Tuomas Kortelainen, Iisalmen seurakunnan historia 1627 – 1977, Kiuruveden Kirjapaino Oy 1977 ).
Viime sodissamme 1939 – 1945 kaatui yli 94 000 suomalaista, joista naisia 383. Lottia kaatui 283. Siviilejä kuoli 2 700. Kohta sotien jälkeen vammoihinsa kuoli melkein 500 miestä.  Kaatuneilta jäi 55 000 lasta. Noin 100 000 vanhempaa menetti poikansa tai tyttärensä. Sodissamme haavoittui 200 000 suomalaista, heistä 96 000 sai pysyvän vamman, naissotainvalideja oli 500.  Sotainvalideja on elossa 3 000, Sotainvalidien Veljesliiton Pohjois-Savon piirissä 160. Kaatuneista yli 90% oli 19 – 39 -vuotiaita ( Ari Uino, Sotiemme veteraanit – Rintamalta rakentamaan, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2014 ). ”Sota ei ole leikkiä.” Iisalmessa Kustaa Aadolfin kirkon sankarihautausmaalla  lepää myös sotilaspastori Maunu Vilho Kerkola, entinen Kröger.  Maunu Kerkola ( 1919 – 1944 ) kävi keskikoulun ja lukion Iisalmen yhteislyseossa, kirjoittaen ylioppilaaksi  keväällä 1938. Rukajärven suunnalla vänrikki, sittemmin luutnantti Kerkola palveli joukkueenjohtajana ja vuodesta 1943 tykkipatteriston ( III / KTR 18 ) sotilaspastorina. Hän haavoittui 19.6.1944 ja kuoli seuraavana päivänä Rukajärven kenttäsairaalassa. Hänen vanhempansa olivat  rouva Inga Eskelinen ja rakennusmestari Pekka Kerkola, entinen Kröger. Sotiemme menetykset olivat raskaat, tuhannet morsiamet ja 30 000 sotaleskeä jäivät kaipaamaan kaatuneita sotilaitaan. Uhreista ja kärsimyksistä huolimatta Kaunialan sotavammasairaalan sotasokea jaksoi katsoa tulevaisuuteen sanomalla seuraavat tunnetut sanansa: ”Pääasia että Suomi on vapaa.”
 
 

Jätä kommentti

*