Kansalliskalastaja Juhani Aho

Aho -päivien seminaarissa Iisalmen kulttuurikeskuksen Eino Säisä -salissa 18.6.2016 kirjailija Sirpa Kähkönen puhui savolaisen mäkimaiseman kuvauksesta kansalliskirjailijamme Juhani Ahon romaanissa Papin rouva sekä omassa teoksessaan Neidonkenkä. Juhani Ahon Seuran varapuheenjohtajan, professori Jyrki Nummen teema oli Juhani Ahon  Rauhan erakko – ”kirjallisen idealismin  ( lähes ) viimeinen henkäys”.  Kuopiolaisen perhokalastajan Helena Grönqvistin aiheena oli ”Kalamies Juhani Aho – Onkivedeltä Huopanan kuohuihin”. Järvillä Aho uisteli haukia, hänen mielestään hauki oli parempi kala kuin kuha ; hauki oli kala.  Helena Grönqvist on palkittu toiminnastaan Viitasaaren Huopanan koskien hyväksi. Juhani Aho kalasti Huopanan koskilla vuosina 1905 – 1920.  Kansalliskalastaja Aho perusti Suomen Urheilukalastajain Liiton 26.11. 1919,  yhdessä neljän muun innokkaan ja asiaan vihkiytyneen urheilukalastajan kanssa, jotka olivat kalaherrat Wallenius, Munsterhjelm, Lilius ja Ehrnrooth.  Helena Grönqvistin mukaan ero ammattikalastajan ja urheilukalastajan välillä on siinä, että ammattikalastaja kalastaa enemmän kuin urheilukalastaja.
Ylä-Savossa Juhani Ahon kalavesiä olivat Koljonvirta, Kirkonsalmi, Iijärvi, Vieremänjärvi, Onkivesi ja Jyrkkäkoski, jonka kuohuihin hän tutustui Jyrkän Ruukin tuttavaperheen  luona. Brofeldtien hyviä ystäviä olivat Jyrkäntehtaan isännöitsijän Fredrik Otto Braxin perheenjäsenet; Braxien  tyttöjä olivat Alma, Emmi, Sofia ja Jenny, poikia Pekka sekä Karl Emil, joka oli Ahon  luokkakaveri Kuopion lyseossa.   Parkatinlammen yläjuoksulla Iisalmella hän kalasti isänsä mukana rysillä. Ensimmäisen onkensa hän sai lapsuutensa Mansikkaniemellä, käsistään kätevän isänsä valmistettua hänelle ensimmäisen mato-ongen, josta hän kertoo lastussaan ”Ensimmäinen onkeni”. Johannes Brofeldt, lempinimeltään Hanne tai Hannes, sittemmin Juhani Aho, onki Koljonvirran sillan kupeesta tai sillalta. Ensimmäinen kala oli särki.
”Pthyi, annapa Antti, ahvenia, Pekka, pieniä kaloja, Vääräsaari, säynehiä, Porohousu, porsahia. Ota onkea, sivalla siimaa, Väännä väkärautaa.” ( Juhani Aho, Elämä ja teokset, edellinen osa, Antti J. Aho, WSOY 1951 ).
Hänen lapsuutensa kalakaveri oli hänen uskottu  siskonsa Lydia Sofia Brofeldt (1862 -1949 ), joka lepää Iisalmella Kustaa Aadolfin kirkon hautausmaalla.  Hanne ja Lyydi saattoivat yhdessä ”iltakaudet maata vatsallaan Koljonvirran sillalla kummallakin käsissään onki ja tuijottaa veteen silmä kovana kohon liikkeitä seuraten”. ”Ja kun se painui umpeen, kiskaistiin onki äkkinäisellä huitaisulla vedestä, kalat tavoitettiin hätäisiin kouriin pölyiseltä sillalta, kerättiin tuohivakkaseen ja vietiin juhlasaatossa pihaan.” ( Antti J. Aho, 1951 ). Vuonna 1905 vuorineuvos  William Ruth kutsui Juhani Ahon Huopanalle, joka koskineen ja ”mullosineen” vei miehen mennessään, lohet lumosivat, lohikuume iski,   metsästys sai jäädä melkein kokonaan, kansalliskirjailijasta tuli myös kansalliskalastaja. Huopanassa nimikkokivellään Aho välillä käänsi Raamattua. Hänen haavipoikiaan olivat Kokon pojat Julius ja Eemil. Kansalliskalastajamme  ” lähti Tuonelanjoelle Helsingin Diakonissalaitokselta” elokuun 8 päivänä 1921. Hänet haudattiin oman  toivomuksensa mukaisesti kotiseudulle Iisalmen  kirkon luo ”tien lähelle”. Hän lepää kallioon louhitussa haudassa Kustaa Aadolfin kirkon pohjoispuolella. Hän oli ilmaissut vanhalle ystävälleen ja metsästyskaverilleen Kalle Kajanderille, että hän saisi arkkuun mukaansa ”parhaan lohivapansa ja parhaimmat perhonsa, siimansa ja  lohikelansa”.  Helena Grönqvist tiesi, että tämä hänen  yhden käden bampuvapansa oli Hardy Palakova extra light, jota Aho  ei ehtinyt käyttää.  Lohilastuissaan oli Juhani Aho kirjoittanut: ”Ensimmäinen mulloseni ampuu kiven takaa ensin ylös ilmaan, sitten siitä perhoon ja siima oikiaa ja vapa tutisee ja rulla räikyy. Voi taivahan tekijä!”
 
 
 
 

Jätä kommentti

*