Kaukaiset rannat – Eero Purasen ”lokikirja”

Siitä  lauantaista Iisveden rannalla Tervossa on tänä kesänä 45 vuotta. Ottamassani valokuvassa mökkirannassa  hymyilevät  merikapteeni Eero Puranen ja hänen kesävieraansa Tauno ja Laina Kukkonen ja Kukkosten  lapset Jyrki ja Eija-Kaarina sekä puolisoni Eija Pennanen.  Eero Puranen lahjoitti  ”Kaukaiset rannat” -kirjansa seuraavin  omistuksin: ”Muistoksi Karhunpesällä käynnistä Jouko Pennaselle 7.8.1976 EERO PURANEN.”

Oli korkea aika lukea  Karhunpesän isännän muistelmat  uudelleen – kiitos kirjasta, Eero Puranen.

Eero Puranen oli syntynyt Sisä-Savossa  Karttulassa syyskuun 5 päivänä 1911. Hän on kuollut Vesannolla heinäkuun 14 päivänä 1990.

Kustantaja kirjoittaa: ”Merimiehen ainoalaatuiset muistelmat… Tämä teos on sangen merkillinen henkilökohtainen ´lokikirja´ – siihen kirjoittaja on merkinnyt merkillisen elämänsä erikoislaatuiset, jännittävät, järkyttävätkin vaiheet.” ( Eero Puranen, Kaukaiset rannat, 23 liitekuvaa, Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo-Helsinki, 1964 ).

Tekijä on kirjoittanut mustavalkoisen valokuvan alle: ”Päiväntasaaja ylitettiin perinteellisin menoin. Maan vihreä matonen valmiina saamaan puhdistavan kasteen.” Eero Puranen palveli Suomen Joutsenen valtameriristeilyillä  – Suomen laivaston purjekoululaivassa, kolmimastoisessa fregatissa –   vuosina 1933 – 1935. Kun Suomen Joutsen palasi neljänneltä valtameriristeilyltään Helsingin Etelä- Satamaan keväällä 1935,  tarkasti Suomen tasavallan kolmas  presidentti Pehr Evind Svinhufvud ( 1861 – 1944 ) laivan.

Suomen Joutsenen jälkeen  Eero Puranen palveli rahtilaivoissa sekä Yhdysvaltain Tyynen meren laivaston komentosilloilla. Hän kesti kovat  päivät saksalaisten vankina Pölitzin keskitysleirin ”kurjissa parakeissa,   kaksinkertaisten  sähköistettyjen piikkilanka-aitojen takana”. Tutuiksi tulivat Euroopan, Lähi-Idän, Afrikan, Pohjois-ja Etelä-Amerikan, Kiinan ja Australian satamakaupungit – Lontoo, Leningrad,  Antverpen,  Marseille, Napoli, Lissabon, Aleksandria, Casablanca, Marrakech,  Haifa, Kapkaupunki, Sydney, Shanghai, Rio de Janeiro, New York ja Philadelphia.

Suomen ja Hampurin välillä Eero Puranen palveli suomalaisella Wappu -nimisellä kauppalaivalla. Hampurissa hän tutustui saksalaiseen Kagelin perheeseen ja perheen vanhimpaan 20 -vuotiaaseen VILMA -tyttäreen. Hän kirjoittaa morsiamestaan: ”Hänen suuret, siniset silmänsä tuntuivat katsovan lävitseni.” Rouva Kagel kehotti nuoria avioitumaan heti, mutta Eero ja Vilma päättivät odottaa maailmansodan päättymistä.

Heinä-elokuussa 1943 liittoutuneuden räjähdys -ja palopommit tuhosivat Hampurin kaupungin ( Operaatio Gomorrah 24.7. –  2.8.1943 );  45 000 ihmistä kuoli. Myöhään illalla heinäkuun 24 päivänä 1943 Eero Puranen soitti Hampurin satamasta Vilma Kagelille  ja kertoi tulevansa tapaamaan häntä seuraavana päivänä. Hän kirjoittaa: ”Oli lämmin, tyyni yö. Pilvettömältä taivaalta loistivat tähdet kirkkaina. Jäin hetkeksi katsomaan niitä ajatuksiini vaipuneena. Yht´äkkiä, kuin parkaisten, alkoivat ilmahälytyssireenit ulvoa.” Hampurista  poistunutta Eero Purasta odotti Lyypekissä  hänen ystävänsä sähke: ”Kagelin ja oman perheeni kaikki jäsenet saaneet surmansa. Hans.” Eero Puranen kirjoittaa: ”Olin kerran kirjoittanut Vilmalle pelkääväni hänen puolestaan ilmapommituksia. Tähän hän oli vastannut: Maailma on suuri ja kuolema pieni, rakkaani.”

 

 

 

 

Jätä kommentti

*