Keisarillista tapakulttuuria

Tänä vuonna on 190 vuotta Venäjän keisarin ja Suomen suuriruhtinaan Aleksanteri I:n ( 1777-1825 ) kuolemasta joulukuun 1 päivänä 1825  Taganrogin satamakaupungissa, Asovanmeren rannalla. Maaliskuun 31  päivänä 1814 Aleksanteri marssi armeijoineen  Pariisiin.  Monien aikalaisten mielestä Venäjän hallitsija oli pelastanut Euroopan Ranskan keisarilta Napoleon Bonapartelta.  Maaliskuun 29 päivänä 1809 Aleksanteri I kirjoitti rakkaalle sisarelleen suuriruhtinatar Katariina Pavlovnalle ( 1788 – 1819 ) Porvoon valtiopäiviltä ranskaksi hellittelevän kirjeen ( Historiallinen Aikakauskirja, 1911, yhdeksäs vuosikerta ):
”Neiti Prinsessa on aina yhtä suloinen, yhtä rakastettava kuin tavallisesti, ja minä suutelen hänen jalkojaan hänen rakastettavan kirjeensä tähden. Minä ilmoitan hänelle mitä nöyrimmin, että kiitos Nomaadi -piispan iltaman toivon voivani palata Pietariin ja Teille tarjota finerie  ylvästelyä, ainakin yhden litanian. Minun esiintymiseni valtiopäivillä on ollut, sen takaan, hyvin arvokas ja hyvin miellyttävä, ja minä olen lukenutkin yhden puheen kuuluvalla ja selvällä äänellä. Tänä päivänä toisen tuomiokirkossa, mutta kolmannen minä säilytän Teitä varten, kaunis ja verraton Prinsessa, jossa minä ylistän Teidän suloanne, Teidän tekojanne, Teidän hienouttanne, Teidän ystävällisyyttänne, Teidän anteliaisuuttanne ja ennen kaikkea sitä vakaata ja haihtumatonta rakkautta, jota minä tunnen Teitä kohtaan koko ikäni.”
Kirjeen on vuonna 1910 julkaissut keisarillisen perhepiirin jäsen suuriruhtinas Nikolai Mihailovitsh Romanov.  Aleksanterin mainitsema ”Nomaadi -piispa” oli Porvoon hiippakunnan piispa Zacharias Cygnaeus, joka oli valtiopäivien aikaan kuolemansairas ja joka kuoli 5.4.1809. Litania on harras rukous. ”Finerie” tarkoittanee suomalaista.   Keisarin sisar Katariina Pavlovna Romanova  oli Koljonvirralla 1808 kaatuneen Dolgorukin morsian, sittemmin Oldenburgin herttuatar ja Württembergin kuningatar.  Iltapäivällä 27. elokuuta 1819 keisari Aleksanteri I  istui teetä juoden Iisalmen pappilassa. Hän keskusteli saksaksi dosentti Adolf Ivar Arwidssonin kanssa suomalaisesta kansanrunoudesta. Rovasti Pehr Johan Collan kertoi keisarille ranskaksi Suomen sodan 1808 tapahtumista Iisalmella ( Nervander, 1906 ). Hyvästellessään Aleksanteri suuteli nuoren ruustinnan Elisabet Kristina Crohns´in kättä, jättäen siihen kotelon, jossa oli arvokas jalokivisormus. Koljonvirralla keisari pysähtyi kenraaliadjutanttinsa Dolgorukin kaatumispaikalla, kirjoittaen lyijykynällä  puiseen muistomerkkiin  arvoitukseksi jääneet ranskankieliset sanat.

Kommentit

Jätä kommentti

*