Keisarin vuosi 1819

Venäjän keisari Aleksanteri I ( 1777 – 1825 ) lähti 23. heinäkuuta 1819 Pietarista Arkangeliin. Sieltä hän matkusti Salmiin, Sortavalaan ja Laatokan Valamoon, missä hän hiljentyi ja rukoili.

Valamosta matka jatkui Tohmajärven ja Kuopion kautta Iisalmen pappilaan ja Nissilän kestikievariin, missä hän lepäsi kaksi lyhyttä yötä, tehden retken Vuolijoelle, Paltamoon ja Kajaaniin.

Aleksanterin matka Suomen suuriruhtinaskuntaan muistuttaa eräänlaista  pyhiinvaellusmatkaa ja seikkailua; seurueen muistiinpanojen mukaan keisari poikkesi usein matkasuunnitelmasta ja vaipui ajoittain  omiin ajatuksiinsa.  Aleksanterin lempisisar, Württembergin kuningatar Katariina Pavlovna, oli äkkiä kuollut Stuttgartissa talvella 1819, mikä oli ollut keisarille kova isku.

Aleksanterin seurueeseen kuuluivat ruhtinas Volkonski, eversti Solonka, kapteeni Gripenberg, tulkkina vänrikki Martinau, kasakkavänrikki Ovtsharov, skotlantilainen henkilääkäri Wylie, hovimestari Müller, kamaripalvelija Fedorov ja hovikuski Baikov, joka palveli keisariaan tämän kuolemaan saakka, sekä muuta hoviväkeä. ( Nervander, E., Keisari Aleksanteri I :sen matkat Suomessa, Helsinki 1906 ).

Iisalmen pappilassa iltapäivällä 27. elokuuta 1819 keisarille tarjottiin teetä. Keisarin pyynnöstä rovasti Pehr  Johan Collan ( 1771 – 1833 ) antoi ranskaksi tarkan selonteon Suomen sodan 1808 tapahtumista Iisalmella ja Koljonvirralla  sekä kenraaliadjutantti,  ruhtinas Mihail Petrovitsh Dolgorukin ( 1780 – 1808 ) kaatumispaikasta. Rouva Elisabeth Kristina Collanille (1791 -1833 ), joka odotti viidettä lastaan, Aleksanteri sanoi: “Te olette onnellinen, sillä Teillä on lapsia. Minulle ei Jumala ole suvainnut suoda tätä onnea.” Lähtiessään keisari suuteli nuoren rouvan kättä, jättäen siihen kotelon, jossa oli arvokas jalokivisormus, läsnäolijoiden mukaan timanttisormus.

Nissilän kestikievariin keisarillinen 30 hengen seurue saapui 27. elokuuta 1819 kello 7 illalla.

Suomen suuriruhtinaskunnassa saatiin pitkästä aikaa mitä runsain sato, minkä vuoksi hyvää satovuotta 1819 alettiin kutsua “Keisarin vuodeksi”.

Jätä kommentti

*