Kenraalimajuri Antti Kääriäinen

Tänään Kansallisena veteraanipäivänä 2020 etsin arkistostani kirjoitukseni  helmikuulta 1993: ”SAVOLAINEN KENRAALI eli persoonallisia piirteitä jääkärikenraalimajuri Antti Kääriäisestä ( 1891 – 1967 ).” Antti Kääriäinen syntyi Iisalmen kaupungissa kesäkuun 5 päivänä 1891. Hänen vanhempansa olivat talonomistaja Antti Kääriäinen ja rouva Johanna Auvinen. Äiti  piti perheen kotona  Satamakadulla ( 2 ) pientä pullapuotia, kaupaten  kuumaa kahvia ja lämpimiä pullia, ”ihmisiä on tullut ja mennyt, tunnelma on ollut kodikas”.

Antti Kääriäisen siskoja olivat Aina eli  Aino Maria, Eine eli  Eini Sofia, Anna Aliina ja Alma. Hugo Tuovinen tiesi, että Kääriäisen perhe kylpi Putkolan saunassa, Otavankadun ja Veikonkadun kulmassa, perheiden puolella eli ”paremmalla puolella”, jonne oli eri ovi Otavankadulta.

Antti Kääriäinen kirjoitti vuonna 1912 ylioppilaaksi Iisalmen suomalaisesta yhteiskoulusta, joka sijaitsi Pohjolankadun ja Kauppakadun kulmassa, nykyisellä Raatihuoneella ( Toinen koulurakennus Kauppakadun puolella on palanut Puna-armeijan Iisalmen pommituksissa  helmikuussa 1940 ).  Hän lähti Helsingin yliopistoon opiskellakseen metsänhoitajaksi. Yliopistossa levinnyt ja  voimistunut itsenäisyyshenki lennätti nuoren iisalmelaisen luentosaleista ja Savolaisen osakunnan kokouksista etappiteille,  Hampurin lähelle harjoitusleirille ja itärintaman taisteluihin Latviaan ja sitä tietä pitkälle  sotilasuralle.

Elämänsä käännekohdasta hän kirjoitti Iisalmen yhteislyseon 50 -vuotishistoriassa: ”Opintonsa päättäneistä koulumme kasvateista liittyi kaikkiaan 10 Jääkäripataljoona 27: ään matkustaen Saksaan, jossa pataljoona oli muodostettu ja koulutettavana Lockstedter Lager´ssa. Tämä merkitsi lähtijöiden kohdalta hyvästijättöä entiselle elämänuralle ja entisille tulevaisuudensuunnitelmille ja täydellistä antautumista kohtalon suureen arpapeliin.” ( E. Jylhävaara, Iisalmen yhteislyseo 1896 – 1946, Savon Sanomain Kirjapaino Oy, Kuopio 1947 ).

Jääkärirykmentti 2:n komentaja eversti  Kääriäinen haavoittui helmikuun 25 päivänä 1943 Syvärillä, Aunuksen kannaksella Karjalassa.

Talvi -ja jatkosotien veteraanit muistelivat suopeasti ”romakkaa, isoa ja jytäkkää upseeria”,  sotainvalidia, joka saattoi iisalmelaisittain ja yläsavolaisittain,  kuin kiertoteitse, ”väärän koivun kautta”, kehua Iisalmen asehuonettaan ”pikkuiseksi kopukaksi” tai kehaista Iisalmen suurinta ravintolaa ”jonkinlaiseksi kämpäksi”. Kirman Väinö Kääriäinen puhui ”isojen linjojen miehestä, joka ei takertunut lillukanvarsiin.”

Lapinlahtelainen rintamamies Pentti Halonen kertoi, että hänellä on Kääriäisen sota-aikaiset varsikengät, leveänokkaiset lapikkaat. Olen kirjoittanut muistiin  veteraanien muistoja  Kääriäisestä: ”Komentaja, joka ei  ollut hankala mies, mutta sanoi asian paikalleen.  Rohkea ja karu. Sotilas, tosiaan. Sotilaallinen. Järkähtämätön mies. Ei ollut paha ukko. Tolokun mies.”

Talvi -ja jatkosodan veteraanin  Armas Saastamoisen kertomus  on kuin Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista:

”Kuopiossa talvella 1945 miehet jonottavat viinakaupan edessä. Kadun toisella puolella kävelee Antti Kääriäinen kenraalin univormussaan. Käsipuoli sotainvalidi sotilaspuserossaan, polsut jalassaan ja lippareuhka päässään, lähtee pommaamaan Kääriäiseltä rahaa. Nuorta rintama-aliupseeria hirvittää – pyytää nyt kenraalilta rahaa! Mutta Kääriäinen sieppaa sukkelasti mustan lompakkonsa ja pistää setelin sotainvalidin oikeaan, ainoaan käteen.”

Antti Kääriäisen puoliso oli pankkivirkailija Irma Ingrid Mignon Lindfors. Kenraali ja kenraalitar lepäävät Kuopion hautausmaalla.

Iisalmessa sunnuntaina helmikuun 28 päivänä 1993 kiinnitettiin Antti Kääriäisen muistolaatta hänen oppikoulunsa, nykyisen Raatihuoneen seinään.