Kiovan Rusj

Itä-Suomen yliopiston professori JUKKA KORPELA  on julkaissut tärkeän teoksen nimeltään  ”Kiovan Rusj – Keskiajan eurooppalainen suurvalta” ( Jukka Korpela, Kiovan Rusj – Keskiajan eurooppalainen suurvalta, Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, Karisto Oy, Hämeenlinna 1996 ).

Seuraavat sitaatit ovat  luvuista ”Historiallinen Venäjä” ja  ”Bysanttilaisen Venäjän synty”: ”Kiovan Rusj oli eri kokoinen alue eri aikoina. Kun siitä ensimmäisen kerran puhutaan 800 -luvun lopulla, tarkoitetaan lähinnä keskisen Dneprin aluetta eli Kiovan kaupunkia ympäristöineen.” ”Tultaessa 1000 -luvulle oli muodostunut eurooppalainen suurvalta KIOVAN RUSJ. Se oli kansallisesti yhtä kirjava kuin muutkin tuon ajan valtiot. Skandinaavit ( viikingit ) olivat panneet valtiomuodostuksen käyntiin, ja he kuuluivat valtion yläluokkaan  aina 1200 -luvulle saakka, mutta silloin jo slaavilaistuneina. Pääväestö muodostui itäslaaveista sekä reuna-alueille suomalais-ugrilaisista ja turkkilaisista. Kaikkien näiden sekoituksena syntyi uudella ajalla venäläiset. Kiovan Rusj ei siis ollut venäläinen valtio… Rusjin muotoutuessa sen eteenpäin vievä voima olivat SKANDINAAVIT. Nämä yhdistivät koko Euroopan kulttuuria ja kuljettivat bysanttilaisia vaikutuksia Norjaan saakka.”

Laajassa kansainvälisessä lähdeluettelossa on myös professori Heikki Kirkisen historiallinen tutkimus  ”Karjala Idän kulttuuripiirissä”, vuodelta 1963.

Jukka Korpelan ajaton julkaisu on juuri nyt hyvin ajankohtainen, ”pistää miettimään”, kuten eräässä TV -keskustelussa luvataan. Kun näinä päivinä  kuluvana vuonna 2022 seuraamme huolestuneina Ukrainan – ”Vähä-Venäjän” -ja Kiovan – ”Venäjän kaupunkien äidin” – vakavia tapahtumia ja tuntematonta huomista, puhumme ”keskiajan eurooppalaisesta suurvallasta”.  Seuraava teksti on puheena olevan teoksen takakannesta:

”Kiovan Rusj oli eurooppalainen suurvalta, joka syntyi viikinkiretkien ja kaupan myötä Ukrainan, läntisen Venäjän ja Belarusjin alueelle 800 -luvun lopulla. Kansallinen itäslaavilainen historiankirjoitus muistaa sen tarunhohtoisena kulta-aikana, jolloin Bysantin kulttuuri levittäytyi itäiseen Eurooppaan ja jolloin syntyi ´ÄITI-VENÄJÄ´. Ennen sortumistaan mongolien ikeeseen valtakunta kasvoi ja välitti mm. kulttuuria Välimeren piiristä aina tänne Itä-Suomeen saakka. Kiovan Rusj ei ollut mikään ´rautaesiripun´ takainen itämaa. Sen suhteet Länsi-Eurooppaan olivat monella tavalla läheisemmät kuin yhteydet Bysanttiin. Jukka Korpela esittelee uudessa teoksessaan mielenkiintoisella tavalla Kiovan Rusjin syntyä, kukoistusta ja hajoamista.”

Post Scriptum: Koljonvirralla 1808 kaatuneen ruhtinas Mihail Petrovitsh Dolgorukin ( 1780 – 1808 ) muinainen  esi-isä oli  ruhtinas Juri Dolgoruki eli Jurij Dolgorukij, josta Jukka Korpela kirjoittaa: ”Jurij Dolgorukij aloitti ruhtinaana Rostovin ja Suzdalin alueella. Maineeltaan hän oli ennen muuta sotilas ja voimakas hallitsija. Jurij löi Volgan bulgaarit ja teki ruhtinaskunnastaan Kiovasta riippumattoman, mikä loi pohjaa Vladimir-Suzdalin alueen myöhemmälle muodostumiselle koko Venäjän keskukseksi… Kiovalaiset myrkyttivät hänet 15.5.1157. Jurijin omituinen, postuumi liikanimi ´PITKÄKÄTINEN´ onkin kiovalaisten kronikoitsijoiden kritiikkiä siitä, että Jurij sotkeutui muka ulkopuolisena Kiovan sisäisiin asioihin.” ( Aikakirjojen mukaan Juri Dolgoruki oli englantilaisen prinsessan Gitan ja ruhtinas Vladimir Monomahin poika; Juri Dolgoruki perusti Moskovan vuonna 1147 ).