Koljonvirran ja Vjazman kenttähaudat

Koljonvirran taisteluissa loka-marraskuussa 1808 kaatui, haavoittui, joutui sotavangiksi tai katosi yhteensä 1 500 suomalaista, ruotsalaista ja venäläistä sotilasta. Kaatuneet, joukossa 18 ruotsalaista tulikasteensa saanutta  Itä-Göötanmaan henkikrenatööriä, haudattiin Koljonvirran kenttähautoihin ( Kenraaliluutnantti Tutshkov 1:n armeijakunnan päiväkirja 1808, Generalstabens krigshistoriska afdelning, Stockholm 1910 ); kenraaliluutnantti, ruhtinas Mihail Petrovitsh Dolgorukin ( 1780 – 1808 ) Iisalmella palsamoitu ruumis kuljetettiin Sortavalaan ja sieltä vesitse Pietariin, Pyhän Aleksanteri Nevskin luostariin, Marian Ilmestyskirkkoon.

Tänä vuonna on 209 vuotta Ranskan keisarin Napoleonin joukkojen sotaretkestä Venäjälle. Napoleonin Suureen armeijaan – ”Grande Armée” – kuului 680 000 sotilasta.  Kuuluisassa Borodinon taistelussa syyskuun 7 päivänä 1812 kaatui, haavoittui tai jäi sotavangiksi  yhteensä 80 000 Ranskan ja Venäjän lippujen alla taistellutta sotilasta.

Koljonvirran taisteluihin osallistuneet venäläiset rykmentit ,mukaan luettuna Räävelin eli Tallinnan musketöörirykmentti , osallistuivat myös 1812 sotaan. Mukana olivat kenraalimajuri Ilja Ivanovitsh Aleksejev, joka oli Virran sillalla kädenlyönnillä vahvistanut prikaatinpäällikkö Sandelsin kanssa 36 tunnin aselevon. Napoleonin joukkoja vastaan taistelivat Dolgorukin esikuntaan kuuluneet luutnantti, kreivi Fedor Ivanovitsh Tolstoi, jota Dolgoruki kutsui Fedor -sedäksi, sekä vänrikki Ivan Petrovitsh Liprandi, sittemmin kenraalimajuri ja todellinen valtioneuvos, kirjailija Leo Tolstoita avustanut historioitsija. Koljonvirralla Räävelin rykmenttiä komentanut kenraalimajuri  Aleksandr Aleksejevitsh Tutshkov kaatui Borodinon taistelussa kadoten  kentälle. Hänen puolisonsa Margarita Tutshkova rakensi miehensä kaatumispaikalle ”pikkuisen” neliskulmaisen kivikirkon, perustaen kirkon viereen Spaso-Borodinon nunnaluostarin, jonka ensimmäinen igumenia hänestä tuli. Veljeksistä vanhempi, kenraaliluutnantti Nikolai Aleksejevitsh Tutshkov,  haavoittui Borodinon kylässä kuolettavasti. Hänet haudattiin muinaiseen Jaroslavliin, Volgan varrelle Tolgskin munkkiluostariin, nykyiseen nunnaluostariin. Kun Tutshkovin veljesten äiti Jelena Jakovlevna sai tiedon poikiensa kuolemasta , ”äiti sokeutui samana päivänä” ( suuriruhtinas Nikolai Mihailovitsh Romanov, 1905 – 1909 ).

”Napoleonin sotilaita haudattiin uudelleen” ( Savon Sanomat 14.2.2021 ). ”Napoleonin armeijan sotilaita haudattiin uudelleen Venäjällä. Venäjä /  Venäläisten ja ranskalaisten sotilasjohtajien jälkeläisiä osallistui poikkeukselliseen seremoniaan” ( Helsingin Sanomat 14.2.2021 / STT-AFP  ).  Arkeologisissa kaivauksissa olivat vuonna 2019 löytyneet 126 ranskalaisen jäänteet, 120 miehen, kolmen naisen ja kolmen pojan jäänteet. Ranskalaisten uskotaan kuolleen  Smolenskin alueella muinaisessa Vjazman kaupungissa, Vjazma -joen varrella, Vjazman taistelussa marraskuun 3 päivänä 1812.  Helsingin Sanomissa julkaistujen valokuvien alla ovat seuraavat kuvatekstit: ”Kunnialaukausten saattelemana haudattiin uudelleen 126 ranskalaisen jäänteet.” ”Univormuihin sonnustautuneita venäläisten ja ranskalaisten sotilasjohtajien jälkeläisiä oli mukana hautajaisseremonioissa.” ( Dimitar Dilkoff / AFP ).

Venäläisen sotamarsalkka, ruhtinas Mihail Kutuzovin  ( 1745 – 1813 ) jälkeläinen Julia Hitrovo oli sanonut hautajaisissa: -”Sukupolvien mukana kuolema ja aika sovittavat meidät kaikki yhteen.” ( HS, 14.2.2021 ).

 

Jätä kommentti

*