Koljonvirran körttisoturi

Minulta on kysytty, mikä on saanut minut kiinnostumaan Koljonvirran alueen monikerroksisesta historiasta, Koljonvirran taisteluista 1808,  kirjailija Juhani Ahosta ja laajemminkin kotiseutumme  Iisalmen ja  Ylä-Savon talousalueen ihmisistä ja  asioista. Helsingin vuosinamme Eija ja minä etsimme vanhojen kirjojen kaupoista Juhani Ahon teoksia. Löysimme  Antti Juhaninpoika Ahon toimittaman kuvateoksen isästään, ”Juhani Aho ja hänen aikaansa”,   WSOY, 1948 .   Liisa Hirvensalo kertoi meille enostaan Juhani Ahosta.  Meissä alkoi itää haave mahdollisuudesta palata juurillemme, olimmehan kotoisin Iisalmen maalaiskunnasta ja Vieremältä. Helsingin vuodet herättivät meissä  tiedonjanon  Ylä-Savon sekä  sukujemme ja perheittemme  vaiheisiin. Palavan  innostuksemme takana  olivat myös  lapsuutemme  muistot.
Kesällä 1958 seurasin lapsena Sven Tuuva -elokuvan filmauksia idän puolella   Iisalmen  Kilpivirralla. Vuonna 1808 Kilpivirta on ollut nimeltään Kilpikoski, jonka pohjoisrannan Sandelsin prikaati oli kesällä 1808 linnoittanut rakentaen sinne tykkiaseman.  Näin  Sandelsia näytelleen Leif Wagerin  Helsingin ratsupoliisilta lainatun valkoisen Ristilukki -ratsun  satulassa. Viime kesänä muistelin lapsuuteni kavereitten Jorma Hakkaraisen ja Olavi Haankedon kanssa kesän 1958 tapauksia kotikylällämme. Jorman ja hänen veljensä Matin rakentama leikkiauto ”huristeli” nykyisellä Tervakankaankadulla. Leif Wager pysähtyi leikkiauton kohdalla ja kun huomasi siinä kirjaimet SF, sanoi leikkisästi: ”Siinähän on Suomi-Filmin auto!” Sittemmin  istuin kerran  näyttelijä Leif Wagerin ja hänen puolisonsa balettitanssija Eva Hemmingin seurassa  Helsingissä,  Akateemisessa kirjakaupassa, Cafe Aallossa.  Leif Wager muisteli lämpimin sanoin Iisalmen Sandels -kesäänsä.  Leif Wager ja Eva Hemming  lepäävät Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla  Taiteilijainmäessä.
Appeni Johannes Kvist esitteli minulle  Jaakko Sahimaan elämäkertaromaanin ”Koljonvirran körttisoturi”,  Ristinvoitto 1973. Kirja on romaani Koljonvirralla viljelleestä  talonpojasta,  herännäisjohtaja  Paavo Ruotsalaisen kirjurista,  Lars Johan  eli Lauri Juho Niskasesta ( 1796 – 1853 ).  Sitaatti Jaakko Sahimaan alkusanoista: ”Tämä kirjani pohjautuu kiinteästi historian tietoihin, joita minulle on kerännyt  kirjan päähenkilön  Lauri Juho Niskasen jälkeläinen kolmannessa sukupolvessa. Tämä Vieremän pitäjän Laukkumäessä asuva maanviljelijä  Pekka Niskanen on aivan armoitettu vanhojen asioiden kertoja.” Sain  tutustua Pekka Niskasen arkistoon. Sahimaan teos kertoo myös Koljonvirran sotilaista Sandelsista, Malmista, Dunckerista, Bångista, Tutshkovista ja Dolgorukista sekä Koljonvirralle saapuneesta kreivitär Anna Orlovasta. Sahimaa kirjoittaa: ”Korkea-arvoinen venäläinen ruhtinatar Anna tuli pitämään kuolinmessua Koljonvirralla kaatuneen sulhasensa Dolgorukin muistoksi.”Teos  on kaunokirjallisuutta, mutta  se sai minut etsimään ja tutkimaan  aikalaisten kirjoituksia ja muistiinpanoja ja muita aikalaislähteitä. Minulle taisi käydä kuten ylioppilaalle Vänrikki Stool -runossa: ”Jag läste en rad, läste två, mitt hjärta började att slå – Ma luin rivin, luin kaks, vereni tunsin kuumemmaks.” Lähdin aikamatkalle Koljonvirran sotahistoriaan,  Kuopion,  Joensuun, Helsingin, Turun,  Oulun, Vaasan, Porin, Tukholman, Uumajan, Lyckselen, Vilhelminan, Pietarin , Moskovan ja Pariisin arkistoihin ja museoihin. Sillä tiellä olen.
 
 
 

Kommentit

  • Ulkopuolinen

    Juhani Ahon värikäs elämä (1861-1921) tuli ilmeisesti ensimmäisen kerran syvemmälti yleiseen tietouteen vuonna 1951 kirjailijan pojan Antti J. Ahon (1900-1960) kirjoittamasta kaksiosaisesta elämäkerrasta Juhani Ahon elämä ja teokset. Se on tosiaan valaiseva ja mielenkiintoinen teos. Tohtorispoika on ollut 1950-luvun ilmapiirissä isänsä tekemisistä – nimenomaan naisjutuista – yllättävän avoin ja objektiivinen. Tuo puoli Ahosta ei siis ole nykyajan paljastuksia, kuten saattaisi olettaa.
    Seudun paikallishistoriankin kannalta teoksella on merkitystä ja mielenkiintoa.
    Kaikkea tätä löytyy myös itse Juhani Ahon kaunokirjallisesta tuotannosta. Antti J. Aho yrittää parastaan romaanien ja ns. lastujen sitomisessa kirjailijan omaan elämään ja ympäristöön. Onhan yleensäkin niin, että romaanit syntyvät varmimmin omien kokemusten pohjalta. Siinähän on aito ja todellinen tietovarasto.
    Aho (vuoteen 1907 virallinen nimi Johannes Brofeldt) sai papin poikana suotuista eväät elämälleen ja saavutti kirjailijana tunnustetun ja turvatun aseman yhteiskunnassa. Hänen elämäntarinaansa ei siis kurjuus rasita, joten siihen on siinäkin mielessä helppoa ja miellyttävää tutustua.

  • Veikko Heikkinen

    Etsippä Jouko netistä osoitte http://www.porstuakirjastot.fija sieltä hakukenttään hakusanaksi Paavo Nissinen, niin löydät aiheeseen liittyvää kirjallisuutta dikitaalisessa muodossa vuodelta 1879. Siis kirjakuvailman jonka kyseinen henkilö on suomensodan tapahtumista kirjoittaut.
    Plisi hieno jos joku kerkiäisi kyseisen kirjan muuttaa nykytextille.

Kommentointi on suljettu.