Lauantai 9. huhtikuuta 2022 on Mikael Agricolan ja suomen kielen päivä. Pernajan kylässä , nykyisessä Loviisassa, syntynyttä Turun piispaa Mikael Agricolaa ( 1510 – 1557 ) pidetään yleisesti suomen kirjakielen ja suomenkielisen kirjallisuuden isänä. Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtori Juhani Aho ( 1861 – 1921 ) puolestaan oli  suomenkielisenä ammattikirjailijana uranuurtaja. Liputuspäivän kunniaksi lainaan Juhani Ahon notkeaa,  kaunista suomen kieltä, vuodelta 1891,  joka vie ajatukset  muuttolintujen paluuseen, Suomen luontoon sekä toivon  kevääseen ja kesään 2022:

– ”Mutta siinä kun kuljin polkua myöten, joka milloin juoksi lehdon laitaa, milloin painautui alemmille maille viileihin viidakkoihin ja joskus vei pitkospuita myöten suon tai notkon poikki, niin tuntui siltä, kuin olisi minussa solu solultaan alkanut uudistua. Nakkautuessani kiveltä kivelle vertyivät jäsenet notkeiksi ja ruumis taipuisaksi. Kuinka minä jo nautin jokaisesta sammaltuneesta kivestä ja jokaisesta uudesta tien käänteestä, joka milloin aukaisi eteeni valoisan aurinkoisen ahon, milloin sukelti kuusikon mustaan kitaan! Kuinka minä jo nautin jokaisesta kääkkyräpetäjästä ja onttokylkisestä lahokannosta, johon palokärki kapsahti kiinni, päästäen tullessaan pitkulaisen sointuvan vihellyksensä! Kuivuneista lähteistä kumpuili jo täyteläisiä tuoreita tunteita, rinta suureni, ja aatokset liikkuivat, kuin olisi ollut voidetta välissä. Ilma ympärillä oli uusi, ja maan mehu ja lehtien tuores tuoksu nousi suoniin kuin viinin neste… Ja on elämässäkin joskus sunnuntaihetkiä, niinkuin on korvessa kosteikko, niinkuin kukkula alangon keskellä, niinkuin saari suuressa meressä.  Niissä matkamiehen mieli viihtyy mielellään vielä silloinkin, kun on ne jo aikoja sitten jälelleen jättänyt eikä ole toivoakaan sinne enää takaisin tulla.

– ”Ne ovat surullisia sellaiset hetket, ja niihin on kaipausta kätketty. Mutta niitä  muistelee mielellään. Ne hienontavat ja puhdistavat, ja ne herättävät halua sopuun, sointuun ja rauhaan.” ( Juhani Aho, Lastuja 1891, Kosteikko, kukkula, saari, Otava 1974 ).