Iisalmellakin Jaakko  heitti  taas kylmän kiven Kirkonsalmeen ja Koljonvirtaan. Elokuu 2022 on jo  kulman takana.  Sunnuntaina elokuun 8 päivänä 2021 oli 100 vuotta kirjailija, tohtori  JUHANI AHON  kuolemasta,  maanantaina elokuun 8 päivänä 1921 kello 13.20 Helsingissä Diakonissalaitoksella. Läsnä olivat puoliso, taidemaalari Venny Soldan-Brofeldt  sekä pojat  Heikki, Antti ja Björn eli Nisse ja käly Mathilda eli Tilly Soldan.

”Sairaan vuoteen vieressä on hänen kalakirstunsa, karkeatekoinen, puinen, punaiseksi maalattu kantohihnalla varustettu laatikko, jossa hän on toistakymmentä vuotta säilyttänyt rakkaimpia aarteitaan; onkivehkeitään, siimojaan, lohiperhojaan, rulliaan.” ( Antti J. Aho, Juhani Aho, Elämä ja teokset II, WSOY 1951 ).

Juhani Aho sanoo: ”Kun paranen, kirjoitan ensi töikseni kirjan tästä ajasta ja siihen kirjaan tulee myös sisar.”

”Sisar” on Ahon yksityissairaanhoitaja ESTER HUTTUNEN, joka on kirjoittanut päiväkirjaansa keskusteluistaan potilaansa kanssa, tämän viimeisinä viikkoina ja päivinä kesällä 1921.

Juhani Aho : ”On kahdenlaisia kirjailijoita. Niitä, jotka kirjoittavat sydämensä pakotuksesta, ja niitä, jotka voivat kirjoittaa koska vain, kuten mitä muuta työtä tahansa. Minä kuulun edellisiin. En ole koskaan voinut tehdä tilaustyötä enkä saanut mitään valmiiksi väkivalloin. Olen aina kirjoittanut vain sydämeni pakotuksesta… RAUTATIEN ilmestyttyä sanottiin minulle: sellaista kirjaa et kirjoita toista, se on ja pysyy parhaimpanasi. En tiedä, miten lienee… olisiko pitänyt siihen jättää?… Mutta en voinut, kuuntelin sydämeni pakotusta ja kirjoitin vielä…”

”Silloin tällöin on yhä heikkenevän sairaan kanssa puhe muistakin kirjoista. Kun puhelimitse jostakin tiedustellaan, minkä teoksensa Aho mieluummin soisi ilmestyvän Amerikassa, hän käskee sanomaan: PANUN. Kun sisar kysäisee, mitä kirjaansa Aho on suurimmalla innolla kirjoittanut, on vastaus: JUHAA, luulisin. Myös MUISTATKO tulee kerran puheeksi. ” ( Antti J. Aho, 1951 ).

”Kerran sisar tuo hänelle juustomaitoa, jota sairas mielellään syö, koska se niin elävästi palauttaa mieleen lapsuusvuodet, ihanan Mansikkaniemen ja rakkaan Vieremän ja Kyrönmäen, jossa kauneimmat nuoruudenhaaveet on haaveiltu… äsken niin kaukaiset, vuosiksi unohdetut, nyt taas tuoreina ja elävinä mieleen tulvahtavat… muistuvat myös huolettomat kouluajat Kallaveden kaupungissa, runoilut, ihastukset ja kuutamokävelyt Väinölänniemellä… niin myös ylioppilaaksitulo ( Johannes Brofeldtin ylioppilaskirja 5.6. 1880 ) ja riemu valkoisesta lakista, jota Aho muistelee hymy suussa: -Kun menin ylioppilaslakki päässäni renkitupaan ( Vieremällä, Kyrönniemen pappilassa ) ja kysyin ylpeänä, että miltäs minä nyt näytän, oli vastaus: -KA, OLETPA KUIN OLISIT KIRNUN NUOLLUT.”