Kunnan Jussi monessa mukana

”Kunnan Jussin tervehdys täältä Ruuna Reippaan pitäjästä. Ruuna Reipas oli aikanaan Varpaisjärven tunnetuksi tekijä. Patsaansa ansainnut.” Näin kirjoitti äskettäin  minulle taloustirehtööri Jussi Tervo lähettämässään postikortissa, jossa on kuva Varpaisjärvelle vuonna 1987 pystytetystä  Herman Joutsenen veistämästä  Ruuna Reippaan patsaasta.  Kortin lisäksi sain postitse kirjan ”Kunnan Jussi  monessa mukana”, toimittanut ja taittanut Heikki Valkonen, Iisalmen Eco-Print Oy 2016. Heikki Valkonen kirjoittaa lukijalle: ”Kunnan kiinteistöjen isännöitsijänä toimiessa Jussi Tervolla oli hoidettavana lukuisia muita tehtäviä päätoimen ohessa. Jotkut kutsuivat aikanaan Tervoa Varpaisjärven varakunnanjohtajaksi.” Kunnanjohtaja emeritus Heikki Airaksinen kirjoittaa takakannessa: ”Taloustirehtöörin arvonimeen päätyvä, välistä tuulinen ja tuiskuinen työura on kiinteä osa varpaisjäveläistä lähihistoriaa, työura, joka hakee vertaistaan paitsi julkishallinnossa myös elinkeinoelämässä.” Osuvasti kirjoittaa Heikki Airaksinen. Kunnan Jussi on omistanut koko työelämänsä ja kaikki voimansa kotiseutunsa Varpaisjärven ja Ylä-Savon asialle. Viimeinen työpäivä oli 30.4.1998.
Teos on  antoisa  historiallinen kertomus siitä, kuinka ja millaisista oloista 1930 -luvulla syntyneet  yläsavolaisen maaseutukunnan ihmiset ponnistelivat hankkiakseen itselleen ammatin ja leipää pöytään ja tehdäkseen työtä yleiseksi yhteiseksi hyväksi.  Jussi Tervo lähti sotaväen jälkeen opiskelemaan maamieskoulussa ja metsäkoulussa, minkä jälkeen avautui monipuolinen työ ”Kunnan Jussina”. Heikki Valkonen kirjoittaa, että ”Jumisilla syntyneenä mies oli myös kävelevä osoitetoimisto, sillä hän tunsi aikanaan lähes kaikki varpaisjärveläiset”. Epäilemättä Jussi Tervo tuntee varpaisjärveläisensä tänäkin päivänä. Teoksen alkupuolella on  otsikoita, jotka kertovat omaa väkevää kieltään maaseutukunnan arjesta: ”Porsaiden kuohitseminen – eka koetinkivi, Rottien kanssa jätesäiliössä, Tinkimaitolaiset lisätulonlähde, Kunnan metsistä rivitalojen tarpeet.” Kunnan Jussi -kirja on rikas lähde tutkimuksen kannalta,  sotien jälkeisestä  Suomen jälleenrakennuskaudesta. Teos on myös osa suomalaista kehitysaluepolitiikkaa ja alueellista kehittämistä. Teos on  koskettava  henkilöhistoria. Jussi Tervo itse kertoo: ”Näin päivänvalon Jumisen Tervolan vinttihuoneessa 18.04.1935.  Isäni oli Väinö Tervo ja äitini Aili Irene os. Tuovinen. Hän oli Korpijärven Tuovilan tyttöjä. Kasteessa sain nimekseni Kaarlo Johannes. Setäni oli myös Jussi, joten minua myöhemmin kutsuttiin Tervolan pikku -Jussiksi. Äidistäni ei ole muistikuvaa, sillä hän oli kuollut keuhkotautiin ollessani vasta kymmenen kuukauden ikäinen. Tervolan Eeva -mummo ja Kalle -ukki kasvattivat minut lähinnä pulloruokinnalla. Kun tuli aika vierottaa tutista, oli laitettu tervaa tutin päähän. Siitä olin suuttunut niin, että juomaksi oli kelvannut vain vesi ukin kauhasta tarjoamana.” Monet voivat samaistua Jussi Tervon tarinaan, Suomi on kymmenien tuhansien orpojen ja sotaorpojen maa.

Jätä kommentti

*