Ministerivaltiosihteeri, kenraali Woldemar Carl von Daehn esitteli heinäkuun 22 päivänä 1891 Pietarissa Pietarhovin palatsissa keisari Aleksanteri III:lle esityksen Iisalmen kauppalan määräämisestä kaupungiksi. Keisarillinen Suomen senaatti julkaisi lokakuun 20 päivänä 1891  keisari Aleksanteri III:n ”Armollisen julistuksen”  Iisalmen kauppalan muuttamisesta Iisalmen kaupungiksi.

Venäjän keisarikunnan kenraaliluutnantti, valtiopäivämies, vapaaherra Johan Fredrik Gustaf Aminoff ( 1844 – 1899 ) syntyi Varsinais-Suomessa Mietoisissa elokuun 21 päivänä 1844. Hänen puolisonsa oli rouva Lovisa Emilia Charlotta Cedercreutz. Vapaaherra Aminoff määrättiin vuonna 1888 Kuopion läänin kuvernööriksi, missä virassa hän palveli kuolemaansa saakka.

Maaliskuun 17 päivänä 1892 kuvernööri JOHAN AMINOFF  teki tarkastusmatkan Iisalmelle, tuoden henkilökohtaisesti  kaupungin edustajille  Senaatin vahvistaman Iisalmen kaupungin PERUSTAMISKIRJAN  sekä asemakartan.  Laaja perustamiskirja sisälsi mm.  määräykset tullikamarin, postitoimiston, raastuvanoikeuden ja maistraatin perustamisesta.

Kaupungin apteekkikartano sijaitsi Apteekinmäellä, Haukiniemen mäellä. Apteekkikartanon, kauppalan suurimman rakennuksen,  olivat vuonna 1869 rakentaneet apteekkari Johan Erik Bergman ja hänen puolisonsa  Augusta Lagus. Pariskunta oli avannut kartanossaan Iisalmen kauppalan ensimmäisen kirjakaupan. Kuopiolainen tukkukauppias Gustaf Ranin oli avannut apteekissa kauppalan ensimmäisen viinakaupan.

Perustamiskirjan mukaan kaupungin apteekkarille oli luovutettava ilmaiseksi ”Luuniemeltä  tynnyrinala ( 0,49 ha )  hedelmällistä maata LÄÄKEKASVIEN VILJELEMISEKSI”. Vuonna 1892 apteekkarina toimi Porissa syntynyt Gustaf Fredrik Ignatius (1844 – 1931 . Hänen puolisonsa oli Lammilla syntynyt  Selma Lagus ( 1850 – 1920 ). Molemmat kuolivat Helsingissä.

Poroveteen pistävä Luuniemi oli Iisalmen pappilan maata. Vuonna 1872 keisari Aleksanteri II suostui Iisalmen  kauppalan anomuksesta luovuttamaan Luuniemen vuonna 1860 perustamalleen kauppalalle lisämaaksi.

Luuniemen saniaislehto on nykyisin rauhoitettu rakentamiselta. Arvokkaassa lehdossa viihtyvät METSÄALVEJUURI, ISOALVEJUURI, METSÄIMARRE, HIIRENPORRAS ja KORPI-IMARRE.

Lähde:  Räisänen, Tauno, Iisalmen kauppalan ja kaupungin historia 1860 – 1930, Iisalmen kaupunki, Savon Sanomain Kirjapaino Oy, Kuopio 1959