Lottaperinneyhdistyksen Iisalmen osasto oli kutsunut minut puhumaan lottatoiminnan merkityksestä ja historiallisista juurista. Lotat tuntevat järjestönsä vaiheet paremmin kuin minä, niinpä kerroin aluksi Vänrikki Stoolin tarinoiden Lotta Svärdistä. Koska tänään on Koljonvirran taistelun 27.10.1808 -muistopäivä, kirjoitan tällä kertaa Runebergin Lotta Svärdin historiallisista taustoista.
Lohtajan aselepoviikkoina lokakuussa 1808 ilmestyi Iisalmelle Sandelsin ja Tutshkovin joukkojen leireihin juutalaisia kahvi -ja viinikauppiaita. Kustaan sodassa 1788-1790 ja Suomen sodassa 1808-1809 oli myös sotilaiden vaimoja, jotka jopa lapsineen seurasivat miehiään sotaan, sitoen heidän haavojaan tai kaatuneen miehensä aseveljien haavoja tai huoltaen miehiään kaikin mahdollisin tavoin.
Professori Johan Wrede kirjoittaa, että Runebergin Lotta Svärd on sotilaille äiti ja itsensä Suomen vertauskuva, Äiti Suomi. Runebergin Lotta on sotilas Svärdin morsian, joka seuraa miestään ”Ruotsinmaan kolmannen Kustavin” sotaan. Svärd kaatuu sodassa. Mutta kun Suomen sota syttyy, ”ja hän taas tuli meidän luo”, puhelevat runon sotaurot Svärdin leskestä toisilleen: ”Näet, helmi hän oli, se eukkonen, ja helmipä kalliskin.”
Svärd eli Miekka on sotilasnimi. Lotta tulee ruotsalaisesta nimestä Charlotta. Runebergin aikalainen ja ystävä professori Rancken on vuonna 1864 kirjoittanut, että Lotta Svärdin esikuva olisi ollut ”tuntematon kuopiolainen nainen”. Johan Wrede mainitsee, että esikuviksi olisi tunnistettu myös Kokkolan naiset Nilla Sundbäck ja Brita Johanna Granlund. Lotta Svärdin muistokivi on Oravaisissa Oravaisten 14.9.1808 -taistelutantereella. Lotta Svärd -järjestön nimi tulee Runebergin runosta Lotta Svärd.