Maakunta 2019

Suomen hallitus julkisti keskiviikkona kesäkuun 29 päivänä 2016 sosiaali-ja terveydenhuollon uudistuksen ( SOTE ) ja maakuntien perustamisen alustavat lakiluonnokset ( valtioneuvoston viestintäosasto 29.6. ). Lakiluonnosnippu, 600 sivua, on parhaillaan koottavana hallituksen esitykseksi ja lähetettäväksi lausunnolle. ”Lait ovat pohja uudistukselle, jossa Suomeen perustetaan 18 itsehallinnollista maakuntaa. Maakuntien vastuulle siirtyvät 1.1.2019 alkaen julkiset sosiaali-ja terveyspalvelut, pelastustoimi, ympäristöterveydenhuolto, maakuntaliittojen tehtävät ja eräät muut kuntien ja valtion aluehallinnon tehtävät.”Rahoitus tulee valtiolta. Suorilla vaaleilla valittavan maakuntahallinnon jäsen ei  edusta kotikuntaansa, vaan maakuntaa. Maakunnan päättäjää voi verrata Euroopan komission jäseneen eli EU -komissaariin,  kuten Jyrki Kataiseen, joka ei tehtävässään edusta kotimaataan, vaan Euroopan unionia. Laajan uudistuksen lakeja ovat maakuntalaki, sosiaali-ja terveydenhuollon järjestämislaki, voimaanpanolaki ja maakuntien rahoituslaki.
Valtioneuvosto viestittää, että ”maakuntalaki luo edellytykset maakunnan itsehallinnolle”.  Yksi 18 itsehallinnollisesta maakunnasta on 1.1.2019 alkaen Pohjois-Savo, johon näyttäisi Etelä-Savosta liittyvän myös Joroinen. Suurhankkeen valmistelussa uurastaa tuttuja ihmisiä, kuten valtiovarainministeriön ylijohtaja Päivi Laajala, entinen Pielaveden kunnanjohtaja, sekä kunta -ja uudistusministeri Anu Vehviläisen erityisavustaja Sami Miettinen, hänkin entinen Pielaveden kunnanjohtaja. Kun ministeri Vehviläinen järjestää maakuntauudistuksesta Kuopiossa maanantaina 29.8. aluetilaisuuden maakunnan ja kuntien edustajille ja muille toimijoille, johtaa puhetta Pohjois-Savon maakuntajohtaja Marko Korhonen, entinen Lapinlahden kunnanjohtaja.
Lapinlahtelaisen Lauri Puurusen nimi-ja syntymäpäivänä on vuosittain joku vieraista alustanut jostain teemasta, usein päivänsankarin toivomasta aiheesta. Laurin päivänä 10.8.  oli minun vuoroni puhua SOTE -uudistuksesta, Väisälänmäen ja Onkiveden kauniissa maisemissa. Oli siis painava peruste lähteä myös aikamatkalle maakunta 2019 -hankkeen juurille, jotka ovat 1600 -luvun Ruotsissa, ehkä  vieläkin kauempana. Satojen vuosien varrella on tapahtunut paljon. Iisalmen hallintopitäjän naapureita olivat 1630 -luvulla Kuopion , Pielisjärven, Kajaanin,  Saloisen, Pyhäjoen  ja Rautalammin hallintopitäjät  ( Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala, 2000 ). Ruotsin seurakuntahallinto oli 1600 -luvulta alkaen perustana paikalliselle itsehallinnolle. Ruotsin malli tarkoitti pappien ja seurakuntalaisten yhteisiä kokouksia eli kirkon- eli pitäjänkokouksia. Seurakuntien tehtävät kasvoivat 1800 -luvulla sekä Ruotsissa että Suomen suuriruhtinaskunnassa, puheena olevia tehtäviä olivat kätilöt, rokottaminen ja viljamakasiinit. Alkoi vilkas keskustelu seurakuntahallinnon tehostamisesta ( Valta ja byrokratia Suomessa 1809-1998 , toimittanut Jorma Selovuori, valtioneuvoston kanslia ja Edita, 1999 ).  Alkoi hahmottua ajatus valtiosta ja paikallisesta itsehallinnosta. Venäjän uudistusmielinen keisari Aleksanteri II saneli 24.3.1856 senaatin pöytäkirjaan ”oman ohjelmansa Suomen olojen kehittämiseksi”, johon mahdollisuuteen  maanviljelijä, valtiopäivämies Petter Kumpulainen yhdessä  rovasti Johan Lorenz Laguksen ja  muiden Ylä-Savon edusmiesten kanssa tarmokkaasti tarttui,  osoittaen erinomaisesti ajoitettua edunvalvontaa.  Vuonna 1865 Aleksanteri II antoi asetuksen ”Kunnallishallinnosta maalla”, millä erotettiin kunnallishallinto maalla seurakuntahallinnosta, ”erilliseksi ja itsenäiseksi”. Malli oli saatu Ruotsista, Ruotsin kunnallisuudistuksesta vuosilta  1842 ja 1862, jolloin kunnan hallinto oli erotettu seurakunnasta. Vuonna 1960 Ylä-Savon Talousalueen Liitossa oli 10 jäsenkuntaa. Sinä vuonna Suomessa oli 550 kuntaa.  Kuluvana vuonna Ylä-Savon talousalueella on 7,  Rautavaara ja Pyhäjärvi mukaan luettuna 9  itsenäistä kuntaa. Suomessa oli vuoden alussa 313 kuntaa. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen tarkoituksena on antaa esityksensä maakuntalaista eduskunnalle tämän vuoden aikana. Toteutuessaan historiallinen  maakunta 2019 -uudistus on mielestäni perustellusti rinnastettavissa keisari Aleksanteri II:n vuosina 1856 ja 1865 alulle panemiin kauaskantoisiin uudistuksiin.

Jätä kommentti

*