Mary -rouva oli Aino -tarun malli

Kirjapäivillä  Kajaanin Paltaniemellä, Eino Leino -talolla  13. – 15. heinäkuuta 2018,  kuultiin ja nähtiin  mielenkiintoinen ohjelmakokonaisuus,  luentoja, kirjojen esittelyä ja muuta tasokasta antia.  Lystinurmi -talossa puhuivat  ja esiintyivät Paavo Enroth, Hannu Remes, Silja Vuorikuru, Tero Hiekkalinna, Samu Nyström, Joni Jaakkola, Kaisa Jaakkola, Esko Valtaoja, Kainuun kirjailijat; Simo Soininen haastatteli dosentti Touko Perkoa kirjasta “Haastaja Saksasta 1918 von der Goltz ja Mannerheim”; Helka-Maria Kinnusen ja Jari Rättyän ohjelma sisälsi Eino Leinon Helkavirsiä – “Autuas elämän arpa”.

Jo kolme ensimmäistä luentoa herättivät minussa   ahaa -elämyksiä ja mielleyhtymiä. Helsingin yliopiston tutkija ja tietokirjailija Silja Vuorikuru on julkaissut kirjan “Aino Kallas, Maailman sydämessä”, SKS. Tekijää on kiehtonut  kirjailijan miete: “Loppuunkulumaton elämä on lause ilman lopullista tyyliä, lopullista poljentoa.” Tohtori Vuorikuru on liikkunut Aino Kallaksen jäljillä Virossa, Englannissa ja Ruotsissa, tällä kertaa hän oli  Kajaanissa, missä Kallas oli käynyt vuonna 1914.

Viipurin maalaiskunnassa syntynyt Suomen ja Viron yhteinen kirjailija Aino Kallas, syntyisin Krohn ( 1878 – 1956 ),  oli maakuntaretkellään vuonna 1914 oleskellut  myös Iisalmessa, apteekkineuvos Väinö Ignatiuksen ja tämän puolison, kielenkääntäjän, pianistin ja ystävänsä  Kyllikki Aspelinin vieraana, Kauppakadun  varrella mäellä kohonneessa komeassa apteekkikartanossa. Seuraavassa sitaatti Aino Kallaksen päiväkirjasta: “Taas uusi interiööri, tällä kertaa Kyllikki Ignatiuksen koti. Savon sydänmailla  vanhaa kulttuuria, hienostunutta taiteellista aistia ja varallisuutta. ” ( Matti Klinge, Iisalmen ruhtinaskunta, SKS 2006 ).

Paavo Enrothin esitelmässä vilisi  “Kultakauden” taiteilijoita, tuttuja nimiä maamme kulttuurihistoriasta, Eino Leino, Anna Sahlsten, I. K. Inha, Pekka Halonen ( luennon lopussa innostuinkin esittämään Kirjapäiville Juhani Ahon Seuran ja Halosten Museosäätiön tervehdyksen ) sekä Akseli Gallen-Kallela… joka oli vuonna 1890 tehnyt Kuhmossa luonnoksen Kalevala -aiheiseen Aino -triptyykkiinsä.  Ahaa! enkö todellakaan tiennyt tai muistanut, että Ainon mallina oli ollut  taidemaalarin nuori vaimo, pianisti Mary Helena Slöör ( 1868 – 1947 ). Oppia ikä kaikki!  Gallen-Kallela maalasi Aino -tarunsa  valmiiksi Helsingissä  1891.

Hannu Remes luennoi aiheesta “Mutkainen tie itsenäisyyteen – 1900 -luvun alkukymmenet Virossa”. Historiaa on joskus mainittu veitikaksi, ilkikuriseksi, on sanottu, että joskus  todellisuus on tarua ihmeellisempi. Tohtori Remeksen kuvaus  Viron itsenäisyystaistelusta – “mutkainen tie” – oli  erittäin osuva. Tähän viitaten saatoin kertoa kainuulaisille ja kaikille muillekin kuulijoille, että venäläisen armeijakunnan riveissä Koljonvirralla syksyllä 1808 kulki  Räävelin eli Tallinnan musketöörirykmentti . Virran toisella puolella taisteli ruotsalaisen Sandelsin komennossa suomalaisessa prikaatissa myös Kajaanin pataljoona. Oulun yliopisto on vuosia sitten  suorittanut  arkeologisia kaivauksia Tallinnan rykmentin majoitusalueella Koljonvirran itäpuolella Hiekkamäessä. Myös Tallinnan rykmentin kaatuneita sotilaita lepää Koljonvirran kenttähaudoissa.

 

 

Jätä kommentti

*