Kirjapäivillä Kajaanin Paltaniemellä, Eino Leino -talolla 13. – 15. heinäkuuta 2018, kuultiin ja nähtiin mielenkiintoinen ohjelmakokonaisuus, luentoja, kirjojen esittelyä ja muuta tasokasta antia. Lystinurmi -talossa puhuivat ja esiintyivät Paavo Enroth, Hannu Remes, Silja Vuorikuru, Tero Hiekkalinna, Samu Nyström, Joni Jaakkola, Kaisa Jaakkola, Esko Valtaoja, Kainuun kirjailijat; Simo Soininen haastatteli dosentti Touko Perkoa kirjasta “Haastaja Saksasta 1918 von der Goltz ja Mannerheim”; Helka-Maria Kinnusen ja Jari Rättyän ohjelma sisälsi Eino Leinon Helkavirsiä – “Autuas elämän arpa”.
Jo kolme ensimmäistä luentoa herättivät minussa ahaa -elämyksiä ja mielleyhtymiä. Helsingin yliopiston tutkija ja tietokirjailija Silja Vuorikuru on julkaissut kirjan “Aino Kallas, Maailman sydämessä”, SKS. Tekijää on kiehtonut kirjailijan miete: “Loppuunkulumaton elämä on lause ilman lopullista tyyliä, lopullista poljentoa.” Tohtori Vuorikuru on liikkunut Aino Kallaksen jäljillä Virossa, Englannissa ja Ruotsissa, tällä kertaa hän oli Kajaanissa, missä Kallas oli käynyt vuonna 1914.
Viipurin maalaiskunnassa syntynyt Suomen ja Viron yhteinen kirjailija Aino Kallas, syntyisin Krohn ( 1878 – 1956 ), oli maakuntaretkellään vuonna 1914 oleskellut myös Iisalmessa, apteekkineuvos Väinö Ignatiuksen ja tämän puolison, kielenkääntäjän, pianistin ja ystävänsä Kyllikki Aspelinin vieraana, Kauppakadun varrella mäellä kohonneessa komeassa apteekkikartanossa. Seuraavassa sitaatti Aino Kallaksen päiväkirjasta: “Taas uusi interiööri, tällä kertaa Kyllikki Ignatiuksen koti. Savon sydänmailla vanhaa kulttuuria, hienostunutta taiteellista aistia ja varallisuutta. ” ( Matti Klinge, Iisalmen ruhtinaskunta, SKS 2006 ).
Paavo Enrothin esitelmässä vilisi “Kultakauden” taiteilijoita, tuttuja nimiä maamme kulttuurihistoriasta, Eino Leino, Anna Sahlsten, I. K. Inha, Pekka Halonen ( luennon lopussa innostuinkin esittämään Kirjapäiville Juhani Ahon Seuran ja Halosten Museosäätiön tervehdyksen ) sekä Akseli Gallen-Kallela… joka oli vuonna 1890 tehnyt Kuhmossa luonnoksen Kalevala -aiheiseen Aino -triptyykkiinsä. Ahaa! enkö todellakaan tiennyt tai muistanut, että Ainon mallina oli ollut taidemaalarin nuori vaimo, pianisti Mary Helena Slöör ( 1868 – 1947 ). Oppia ikä kaikki! Gallen-Kallela maalasi Aino -tarunsa valmiiksi Helsingissä 1891.
Hannu Remes luennoi aiheesta “Mutkainen tie itsenäisyyteen – 1900 -luvun alkukymmenet Virossa”. Historiaa on joskus mainittu veitikaksi, ilkikuriseksi, on sanottu, että joskus todellisuus on tarua ihmeellisempi. Tohtori Remeksen kuvaus Viron itsenäisyystaistelusta – “mutkainen tie” – oli erittäin osuva. Tähän viitaten saatoin kertoa kainuulaisille ja kaikille muillekin kuulijoille, että venäläisen armeijakunnan riveissä Koljonvirralla syksyllä 1808 kulki Räävelin eli Tallinnan musketöörirykmentti . Virran toisella puolella taisteli ruotsalaisen Sandelsin komennossa suomalaisessa prikaatissa myös Kajaanin pataljoona. Oulun yliopisto on vuosia sitten suorittanut arkeologisia kaivauksia Tallinnan rykmentin majoitusalueella Koljonvirran itäpuolella Hiekkamäessä. Myös Tallinnan rykmentin kaatuneita sotilaita lepää Koljonvirran kenttähaudoissa.
