Matti ja Liisa Tartossa 1928

Kuluvana vuonna 2023 on 140 vuotta merkittävän virolaisen runoilijan, professori GUSTAV SUITSIN  ( 1883 – 1956 ) syntymästä. Filosofian tohtori Hannu Remes kirjoittaa:

– ” Friedebert Tuglasin mielestä vuonna 1900 sai alkunsa Suitsin elämässä nopea ja jyrkkä murrosvaihe. Hänen mukaansa Suitsin kiinnostus suuntautui sille ainoalle taholle, josta Viron kansallinen elämä saattoi tuolloin saada virikkeitä: se oli Suomi ja sen nuorsuomalaiset kirjailijat AHO, JÄRNEFELT ja LEINO.” ( Hannu Remes, Gustav Suitsin ahoilu, suomalais-virolainen kulttuurilehti ELO, Tuglas -seuran jäsenlehti 4 / 2023 ).

Vuonna 1892 oli ilmestynyt kuvitettu Juhani Ahon ”RAUTATIE” – ”Kuvilla varustanut” Eero Järnefelt, WSOY, Porvoo – Helsinki, 1892. Vuonna 1928 ilmestyi Tartossa Juhani Ahon ”Rautatie” -romaani viroksi: ”RAUDTEE ehk jutt taadist ja eidest, kes seda enne ei olnud näinud, kirjutanud Juhani Aho, illustreerinud Eero Järnefelt, tolkinud GUSTAV SUITS, Teine trükk, Eesti Kirjanduse Seltsi kirjastus, Tartus , J. Mällo trükikoda, Tartus, 1928.

”Rautatien”  vuodelta 1928  on kääntänyt viroksi Gustav Suits ; teos , jo toinen painos, sisältää samat professori Eero Järnefeltin hellät maalaukset, jotka oli julkaistu vuonna 1892 ilmestyneessä suomenkielisessä Ahon mestariteoksessa.

Seuraavassa ”Rautatien” ja ”Raudteen” aloitus  suomeksi ja viroksi:

– ”Pakkanen paukkaa nurkissa, räiskää pitkin aidan selkiä ja seuloo huurua puihin ja pensaisin. Aurinko kultaa kirkon ja tapulin ristejä, paistaa hauskasti härmäiseen koivikkoon ja valaisee joka savupatsaan, joita kiemuroitellen kumpuilee piipuista ja lakeistorvista läheltä ja kaukaa. Tie ei ihan juuri kuolemataankaan huuda reen jalaksen alla, vaikka surullisesti ja toivottomasti se valittelee. – Pakane paugub nurkades, praksub piki aia selgi ja soelub härmatist puisse ja poosastesse. Päike kuldab kiriku ja kellotorni riste, paistab roomsalt kirmetanud kaasikusse ja valgustab iga suitsusammast, mis lähetaldt ja kaugelt korstnatest ja räpna-aukudest keereldes üles tousevad. Tee ei kisenda küll suisa surma reejalaste all, aga kaebleb ometi kurvalt ja lootusetult.”

Poimintoja kuvateksteistä,  suomeksi ja viroksi:

– ”Rovasti olisi niin hyvä ja ottaisi kahvia, sanoo piian ääni selän takana. – Praostihärra oleks nii hää ja votaks kohvi, sonab tüdruku hääl selja taga.”

–  ”Tamma raksutteli juosta jäätä pitkin. – Hobune raksutas jääd mööda joosta.”

– ”MATTI  vähän edellä, LIISA kokien perässä tulla. – MATTI vähe maad eespool ja LIISA püüdes tema kannul püsida.”

– ”Lapinlahden asema – Lapinlahe jaam.”

– ”MATTI painautui lastukolle halkopinon juureen ja nukkui heti kohta. – MATTI heitis halupinu  juurde laastude pääle ja uinus kohe magama.”

– ”Ja  vettä rupesi yhä rankemmasti satamaan. – Ja vihma hakkas ikka rängemini sadama.”

Hannu Remes kirjoittaa:  ”Suitsin Aho -harrastuksen, ahoilun, taustaa kuvastaa hyvin jo nuorena, vuonna 1906, esitetty luonnehdinta, jonka mukaan suomalaiskirjailija ( Aho )  on romaaneissaan antanut kansalleen jalokiviä, mutta lastuissaan leipää, ja on pystyttänyt vaikeina aikoina katajaiset viitat osoittamaan tietä, mitä on kuljettava. Tätä Suits halusi välittää omalle kansalleen.”