Onko kauniimpaa kuin  keväällä kukkiva omenapuu?  Onko huumaavampaa tuoksua kuin tuomi toukokuussa, pihlaja kesäkuussa? Kielo?  Väkevä suopursu?  Onko hienompaa kuin hennon kauniin vanamon  tuoksu juhannusviikolla , metsäpolun tuntumassa , kuivassa sammalikossa… VANAMO ( Linnaea borealis ) oli ruotsalaisen lääke-ja kasvitieteen professorin Carl von Linnén ( 1707- 1778 ) nimikko-ja lempikasvi;  taidan olla Uppsalan yliopiston kuuluisan tiedemiehen kanssa samaa mieltä…

Mitä muuta osaan kirjoittaa kuvatakseni Luojan luomaa ihmeellistä luontoa? Metsää? Niinpä, luovutankin  puheenvuoron kolmelle mestarille.

– ”Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,/ ja sade täytti sen, ja pisarassa / kimalsi taivas tuulta pidättäen . / Jäkälä nosti pikarinsa hauraan: / Nyt malja elämämme rikkaudelle.” ( Helvi Juvonen, Pikarijäkälä, Luuk. 17:21,  Pohjajäätä, 1952 ).

– ”En mehiläistä pelota/ ja tunnen perhosen. / Metsän väen kohtelu / on sydämellinen. / Kun tulen, puro naurahtaa / ja tuuli villiintyy. / Jos tuli utu silmiini, / oi päivä, kenen syy?” ( Emily Dickinson, En mehiläistä pelota, suom. Helvi Juvonen,  Sanantuoja, 1959 ).

– ”Metsä on niityn takana. Seisoo jylhänä ja koskematonna, kuuset kuin vahtisotamiehet pitkin rintamaa, niinkuin tahtoisivat sanoa: elä tule, ell´et tunnussanaamme tunne! Luulenhan tuon tuntevani ja pistän jalkani salamyhkäiselle polulle. Totinen alakuloisuus se on metsän tunnussana, tyynen miehen rintaan kätkeytynyt surumielisyys se on metsän mieliala. Ei se sitä ilmoittele, ei sitä vieraille valita, mutta sinä tunnet, etkä tahdo sitä kysymyksilläsi häiritä. OMA ON METSÄLLÄ ELÄMÄNSÄ, omat taistelunsa.” ( Juhani Aho, Takalisto, Lastuja, neljäs kokoelma, 1899 ).

Virolainen runoilija Gustav Suits ( 1883 – 1956 ) on vuonna 1905 kirjoittanut kirjailija Juhani Ahosta: ”METSÄ! METSÄ! Se on Ahon suurin rakkaus.” ( Gustav Suits, Juhani Aho, Luonteenkuvaus, suom. , Aino Kallas, Helsinki 1905 ).