Musta Rudolf

Kirjoitan toteutumattomasta Moskovan matkasta. Kustannusosakeyhtiö Tammi julkaisi  vuonna  2000  Gunnar  Rudolf  Sykiäisen muistelmat,  nimeltään ”Musta Rudolf – Ihmeelliset seikkailuni bolsevikkien maassa”. Musta Rudolf oli Sykiäisen  ( 1924 – 2005 ) lempinimi. Hän kirjoittaa: ”Synnyin Pietarin kuvernementin inkeriläisessä Savotan kylässä 26. toukokuuta 1924. Samasta kylästä oli syntyisin äitini Hilma Tepontytär Yllönen, kun taas isäni Juuso Sykiäisen syntymäkoti Suomen Vuissokka sijaitsi lähellä Krasnoje Seloa eli Kruasseloa, nii kui meil sanottii. Suuri, runsaan viidenkymmenen ruokakunnan Savotan kylä, lähes puhtaasti inkeriläinen, oli levittäytynyt pitkäksi talojonoksi Strelkan eli Nuolijoen vasemmalle rannalle.” Karjalan Sanomissa Sykiäistä kutsuttiin sekä venäjänsuomalaiseksi että inkerinsuomalaiseksi.
Muistelmateoksen takannessa sanotaan, että ”Sykiäisen kerrontaa säestää veijarihuumori – mehevää tarinaa hän ei jätä kertomatta siksi, ettei se aivan tarkkaan pidä paikkaansa. ”  Niinpä. Kun Rudolf  Sykiäinen luennoi  minulle  hilpeyttä äänessään, että ”ettehän te tunne Venäjää ja että meikäläiset vielä petkuttavat niin kamalasti”, ymmärsin  hänen isänmaallisen itsekritiikkinsä ainakin osittain menevän hänen lennokkaan  huumorinsa tiliin.  Hän oli palvellut  jatkosodassa  Puna-armeijan propagandajoukoissa  Maaselän kannaksella ,  sodan jälkeen Josif  Stalinin tulkkina ja avustajana ja sittemmin  Petroskoissa toimittajana ja Karjalan tiedeakatemian  kirjallisuuden, kielen ja historian laitoksella  tutkijana  sekä  Kalevalan kääntäjänä.
Blogini tapaukset sattuivat yhdeksän vuotta sitten.  Tammikuussa  2005  Rudolf  Sykiäisen lapsenlapsi Moskovasta, juristi Elga Sykiäinen ja hänen puolisonsa  Vladimir Stupakov   osallistuivat Iisalmessa   Koljonvirran kartanossa  Koljonvirta -hankkeen ohjausryhmän kokoukseen.  Paikalla oli myös Valentina Markova Petroskoista.   Kuopiossa toimittaja Seppo Kononen  haastatteli Elga Sykiäistä  ja kirjoitti Savon Sanomissa  6.2.2005: ”Tsaarien suonissa suomalaista verta. Suvun perimätieto: Romanoveissa oli ripaus  Sykiäisiä.”
 
Aamupäivällä torstaina 10.11.2005  Elgan isoisä Rudolf  Sykiäinen soitti minulle Moskovasta: ”Soita minulle, ole hyvä!” Minä soitin. Hän kutsui kotiinsa Moskovaan, saunomaan  ja keskustelemaan kirjallisuudesta ja historiasta.  Hän  ylisti  venäläistä 1800 -luvun kirjallisuutta, harmitellen huonoja jalkojaan.   Julkaisen tässä yhteydessä tuon   ”ihmeellisten seikkailujen” miehen leikkisän  kirjallisen vierailukutsun: ”Kuten sanoin jo puhelimessa, olette tervetulleita tänne luokseni Moskovaan. Jäi vain mainitsematta kaksi pahaa seikkaa: talossa ei ole poltettu tupakkaa eikä juotu viinaa nyt jo viisikymmentä ajastaikaa. En aio sitä vastaisuudessakaan sallia. Jos sattuisitte olemaan ”väärillä” linjoilla, olisi hyvä syy suoristaa linjat! Tervetuloa! Katsotaan sitten, mikä olisi otollisin aika. Terve! Rudolf.” Hän kuoli Moskovassa 30.12.2005.

Jätä kommentti

*