Naisten äänioikeus 110 – Alli Nissinen 150

Esitän kunnioittavat onnitteluni ja jatkuvan onnen ja menestyksen toivotukseni Suomen naisille, jotka saivat äänioikeuden 110 vuotta sitten.  Vuoden 1907 eduskuntavaaleissa valittiin eduskuntaan 19 naista, joukossa Aliina Augusta ( Alli ) Nissinen ( 1866 – 1926 ). Alli Nissinen syntyi 28.12.1866 Iisalmen maalaiskunnan Ulpasmäessä. Perhe muutti vuonna 1868 Koljonvirran länsirannalle Virran taloon, jota alettiin kutsua myös Nissiläksi. Alli syntyi 9 -lapsisen perheen kuopukseksi. Hänen vanhempansa olivat  Magdalena Lappalainen ja Påhl ( Paavo ) Nissinen. Virran  Alli jäi vuonna 1882 orvoksi äidistään, auttaen tämän jälkeen isäänsä talon töissä. Alli kantoi puukkoa vyötäisillään,  ollen monien mielestä ”hyvä hevosmies”.
Alli Nissinen oli opettaja, kasvattaja, kirjailija, kääntäjä, kansanedustaja, yhteiskunnallinen vaikuttaja, koulunjohtaja Helsingissä, toimittaja, Emäntä -lehden päätoimittaja vuosina 1903 – 1926, naisasianainen, patriootti, eläintensuojelija, ympäristönsuojelija, luonnonystävä, Martta, raittiuden edistäjä, lastensuojelija, moderni maailmannainen  sekä taiteen ystävä ja lahjoittaja.  Hän testamenttasi Iisalmen kaupungille 40 taideteoksen kokoelman, joista 14 oli hänen ystävänsä taidemaalari Helga Amelie Lundahlin ( 1850 – 1914 ) maalausta. Alli Nissinen oli päättäväinen, rohkea ja nokkela nainen. Hänen yhteiskunnallisen ajattelunsa kulmakivinä voidaan pitää hänen seuraavia sanojaan: ”Vasta sitten, kun nainen on yhteiskunnallisissa asioissa yhtä tarkka kuin kodin hoidossa, hän on todellinen nainen, joka paikkansa elämässä täyttää.” Hälventääkseen kenraalikuvernööri Bobrikoffin ja tämän virkamiesten epäluuloja hän ”Sivistystä kodeille” -yhdistyksen sijasta keksi Marttaliiton nimen Uuden Testamentin Martan mukaan, jonka Luukas kertoo ”puuhanneen monissa palvelustoimissa”.
Eduskunnassa Alli Nissinen edusti 1907 – 1909 Kuopion läänin läntistä vaalipiiriä, ollen Nuorsuomalaisen puolueen kansanedustaja ( Wikipedia ). Hänen ohjelmassaan oli myös opettajien samapalkkaisuus. Hänen yhteiskunnalliseen toimintaansa, opettajan työhönsä ja kirjailijatoimeensa  vaikuttivat suuresti hänen lapsuutensa kokemukset, Juhani Ahon  ja Kauppis-Heikin teokset sekä historiallinen Koljonvirta. Hänen isänsä palveli hätäaputoimikunnan puheenjohtajana. Helluntaina 1894 paloi Virran talo eli Nissilä, mistä Uusi Savo, vastaavana toimittajana Pekka Brofeldt, julkaisi seuraavan uutisen:
”Kuopiossa, Tiistaina 22 p:nä Toukokuuta. 1894.
Iisalmen uutisia. Suuri tulipalo. Tulen uhriksi joutui wiime sunnuntaina k:lo 1/2 11 ja 1/2 wälillä päiwällä Paawo Nissisen omistama Wirran talo; paloi näet kaksi asuin -ja ulkohuonerakennusta, yhteensä 30 suojaa. Tuli huomattiin ensiksi nawettakartanosta, josta sitä kowa tuuli pian lewitti muihinkin huoneihin niin joutusaan, ettei saatu kuin wähäinen osa irtainta pelastetuksi. Palweluswäen waatteet ja muut rihkamat paloiwat kaikki. Paloi eläimistäkin 5 hewoista, niistä 1 warsa, 2 sikaa ja 4 wasikkaa. Wahinko on lähemmä 20 tuh. mk. Palanut omaisuus oli wakuutettu halwasta pitäjään paloapuyhtiöstä.”