Runoilija Helvi Juvonen ( 1919 – 1959 ) oli kotoisin Iisalmen kaupungista. Vuonna  1950 hän julkaisi toisen runokokoelmansa  ”Kultatakki” ja siellä runon NATSAREALAINEN:

– ”Hän tulee taas, hän, Natsarealainen,  te ilon tunsitteko, niin kuin aalto  se tuli hänen askeleitaan ennen.

Oi kuulkaa, kuinka painotonna voivat  julistaa äänet kaikki kahta sanaa. Sanoma armon, rauhan niin kuin meri, käsittämätön Luojan rakkaus on liki meitä, liki tullut tänään.

Kun vaeltaa hän, tiellä muuttuu kaikki, vihertää oksa kuihtunut ja hiekka ei ole eloton kuin ihmissydän, kulkevat rammat, luomen sokean hän nostaa kädellänsä…”

Ruotsin Akatemia myönsi vuonna 1958 Nobelin kirjallisuuspalkinnon Moskovan juutalaiselle runoilijalle ja kirjailijalle Boris Pasternakille ( 1890 – 1960 ). Helvi Juvosen kuudes kokoelma vuodelta 1959 on nimeltään ”Sanantuoja”, sisältäen  myös Pasternakin runon PIINAVIIKOLLA ( suom. Helvi Juvonen ), josta seuraavia poimintoja:

– … ”On metsä aivan alaston, kun Kristus kärsii vielä. Mäntyjen taaja joukko on kuin rukoilijat siellä.

Ja ahtaudessa kaupungin kuin koolle tullut kansa tuijottaa kirkon ruutuihin puut ahdistuksessansa.

Ne seisoo kauhu katseessaan, puutarhat aitain takaa jo kurkottavat katsomaan, kun Jumalaa nyt haudataan, ja vapisee maa vakaa.

Ja psalmit aamuun tyyntyen, kylliksi itkettyään, jo kantautuvat hiljeten aukeille alle lyhtyjen jatkaen hyräilyään.

Kun sydänyöllä vaietaan, kuulevat kevään koiton ihminen, eläin, sillä vaan hän, Ylösnoussut, voimallaan saa kuolemasta voiton.”

Ja lopuksi  uudelleen Helvi Juvosen runosta ”Natsarealainen”, ensimmäinen ja viimeinen säe:

– ”Hän tulee taas, hän, Natsarealainen, te ilon tunsitteko, niin kuin aalto se tuli hänen askeleitaan ennen.”

Lähde: Helvi Juvonen, Kootut runot, WSOY, Porvoo 1977