Niin aika menee

Tänä vuonna tulee  80 vuotta kirjailija Eino Säisän (  15.12.1935 – 30.10.1988 ) syntymästä. Heinäkuussa 1977 haastattelin häntä Nuorkauppakamarin JC -uutisiin. Eino, Airi ja Reetta Säisän omakotitalo oli Iisalmessa Kuutolankadun ja Otavankadun kulmassa.  Eino Säisä vastasi kirjallisiin kysymyksiini kirjeitse. Vastaukset kertovat   hänestä  miehenä  ja kirjailijana.  Miltä sinusta tuntuu kun muuttolinnut lähtevät? -”Joskus nuorempana kurkien muuttoa katsoessani, huutoa kuunnellessani tuntui kuin en kestäisi sitä ja jopa taistelin  ´ ajan´ itsepäistä kulkua vastaan. Nykyisin mieli on tyyni, vaikka kottaraisten muuttoparvi, pääskyt langoilla, kurkiaura hätkähdyttävät ja vihlaisevatkin mieltä.”  Mitä synnyinseutusi merkitsee sinulle kirjailijana? -”Kaikkea, ihan kaikkea. Uskon että minulla on harvinaisen lujat siteet kotiin ja kotiseutuun. Niinpä en tunne olevani irrallaan, olenpa missä päin maapalloa tahansa.” Myöhemmin hän kertoi minulle: ”Nuorena minulla oli hinku muuttaa Amerikkaan, mutta en päässyt irti kotiseudustani.”
Mitä olet tehnyt viime aikoina? -”Tämä on ollut eräs parhaita vuosiani. Alkusyksystä ilmestyy novellikokoelma ´Niin aika menee ´ja loppusyksystä lapsista kertova proosateos, myös kuunnelman olen kirjoittanut.  Sitten sitä  ´ Isoa kirjaa ´olen tehnyt kaiken aikaa.” Venäläisen kirjailijan Anton Tshehovin ( 1860 – 1904 ) kerrotaan sanoneen, että hän oli löytänyt parhaan merikuvauksen koululapsen ainekirjoituksesta: ”Meri oli suuri.” Eino Säisä sanoi, että ” jokaisen sanan jälkeen pitäisi lukijan päässä napsahtaa, kuin syttyisi pieniä lamppuja, toinen toisensa perään”.
Onko sinulla sellaista mielikirjailijaa tai teosta, helmeä, jonka luo aina uudelleen ja uudelleen palaat kuin kirkasvetiselle lähteelle? -”Muutaman vuoden kumppaneita löytyy useitakin ja joku unohtunut tulee vuosien päästä uudelleen luokse. Kestävimmin on säilynyt  Tshehovin novellituotanto, johon en usko koskaan väsyväni.” Toisen Yhdysvaltojen matkansa jälkeen hän kertoi saaneensa joululahjaksi Tshehovin kirjeet ja sanoi, että ”niissä on minulle kylliksi”.  Hän ylisti Tshehovin neljää näytelmää  ( Lokki,  Kolme sisarta,  Vanja -eno ,  Kirsikkapuisto ) ja sanoi: ”Jos joutuisin yksinäiselle saarelle ja minun pitäisi valita lukemiseni, ottaisin vain Tshehovin neljä näytelmää. Tshehov on maailman kantaa ottavin kirjailija. Tshehov näyttää, kuinka ihmiset käyttäytyvät.” Tshehovin novelli  ´Suru´´, suomeksi myös ´Kaiho ´, puhutteli häntä  syvästi, saaden hänet herkistymään, hän  oli  poikansa menettäneen pietarilaisen ajurin Jona Potapovin puolella: ”Iltahämärä Pietarissa,  sataa märkää lunta. Ajuri Jona Potapov  on valkoinen kuin aave,  hän on koukistunut syvään… Piti kertoa pollelle, että minulta on tänään kuollut poika, kukaan muu ei siellä Pietarissa kuunnellut Potapovia…”  ´Tiistaina 25.10.1988  Eino Säisä  kertoi minulle suunnittelevansa kirjailijana uutta aluevaltausta, sotaromaania, aikoen seuraavalla viikolla mennä haastattelemaan tuttua sotaveteraania.
 

Kommentit

Jätä kommentti

*