Onnellisten ukkojen käsikirja

Olin lähdössä kokousmatkalle Helsinkiin ja mietin, minkä kirjan ottaisin tällä kertaa matkalukemiseksi. Tuttu rouva M. E. oli viime maaliskuussa lähettänyt minulle 70 -vuotistervehdyksenä teoksen “Onnellisten ukkojen käsikirja – 109 keinoa elämän huippuhetkien saavuttamiseksi” ( Dag Sebastian Ahlander,  Handbok för glada gubbar, Bonnier fakta 2012, suom. Otto Lappalainen, Gummerus 2014 ). Tekijä on  Uppsalassa syntynyt ruotsalainen  eläkkeelle siirtynyt diplomaatti, joka on palvellut  Washingtonissa, Nancyssa, Moskovassa, Nairobissa, Genevessä, Pietarissa ja New Yorkissa, toisin sanoen, maailmaa nähnyt ikämies, joka on myös lastenkirjailija ja vakuuttaa olevansa “onnellinen ukko”. Luin kirjan.

Ahlander antaa muutamia omia vinkkejä kirjastaan: “Älä vieraile entisellä työpaikallasi. Pidä suusi supussa oikeassa paikassa. Älä vilkuile kelloa. Älä ryhdy sylimikroguruksi. Lopeta rikkaruohojen kitkeminen. Lisää väriä olemukseen.” Hän kirjoittaa: “Ihmisen on nostettava esiin parhaimmat asiat ja unohdettava kaikki muu. Se on ainoa tapa muuttua onnelliseksi ukoksi. Kyse on siitä, että ihminen kokee kohtalonsa ystäväkseen ja muokkaa sitä siltä osin, kuin se on vielä muokattavissa.”

Minun suosikkejani olivat seuraavat tekijän kirjoittamat ohjeet:

  • Säästä vanhat päiväkirjat. Elämä on pitkä, me olemme olleet mukana uskomattoman monissa asioissa ja unohtaneet paljon.
  • Viljele puutarhaasi. “Hänellä, joka omistaa kirjakokoelman ja puutarhan, on kaikki mitä hän tarvitsee, sanoo Cicero.”
  • Paneudu historiaan.
  • Keskustele nuorten kanssa.
  • Älä menetä yhteyttä yhteiskuntaan. Ihmisen on tärkeä pitää aina yllä yhteyttä yhteiskuntaan, silloin hän säilyttää uteliaisuutensa eikä ala marista turhasta.
  • Sinun pitää itse elää oma elämäsi.

Yksi suosikkikirjailijoistani on venäläinen Anton Tshehov, jonka näytelmistä myös Dag Sebastian Ahlander  sanoo  pitävänsä: “Minulle Anton Tshehovin näytelmät ovat olleet hyvin tärkeitä koko elämäni ajan… Tshehov oli ensimmäinen, joka muutti arkipäivän draamaksi. Ja arkipäivää useimmat meistä elävät… Aika kuluu ja kaikki vanhenevat. Nuorena samaistuin Lokin idealistiseen Konstantiniin, nuoreen mieheen, joka pyrki antamaan hahmon suurille aatteille. Keski-ikäisenä koin omakseni Vanja -enon kaihon. Nyt olen lähempänä Kirsikkapuiston mukavuutta rakastavaa Gajevia, vapaamielistä enoa, joka pitää korkealentoisia puheita kaikesta mahdollisesta ja tuntuu suhtautuvan elämään kevyesti. Hän voisi hyvin sopia yhdeksi onnellisista ukoista… Odottelen yhä mielelläni yhtä roolia: pian vaivaiset 87 vuotta täyttävää Kirsikkapuiston Firsiä. Mutta sinne on vielä hyvän matkaa kuljettavana.”

Elämää kuvataan usein matkaksi. Teoksensa alkulauseen Ahlander päättää seuraavasti: “Elä uutta elämää. Täytä omat odotuksesi, älä muiden odotuksia. Katso aina eteenpäin, silloin kehityt koko ajan. Tietä ei ole olemassa ennen kuin me olemme sen kulkeneet.”

Mukava oli käydä Helsingissä, mukava oli palata kotiin. Kiitos Mervi viisaasta kirjasta.

PS. Tekijä on omistanut kirjansa isoisälleen,  äitinsä isälle Erik Thamille, “todella onnellisen ukon, muistolle”

Jätä kommentti

*