Pyhäinpäivän aattona kirjoitan Pyhästä Annasta, en kuitenkaan Neitsyt Marian äidistä Annasta. Kerron venäläisestä kreivittärestä Anna Orlova-Tshesmenskajasta ( 1785 – 1848 ). Hän oli ruhtinatar Jevdokia Lopuhinan ja kreivi Aleksei Orlov – Tshesmenskin tytär. Vuonna 1808 kreivitär Anna peri isältään Laatokan Karjalan donaatiot eli lahjoitusmaat , Salmin ja Suojärven pitäjät, Korpiselän kappelin ja tiloja Leppälahden kappelista.
Aikalaislähteiden mukaan notkea Anna Aleksejevna ”tanssi kuin bajadeeri eli intialainen temppelitanssijatar ja ratsasti kuin kasakka”. Hän palveli leskikeisarinna Maria Feodorovnan hovineitinä. Hän oli uskonnollinen, kilvoittelija, joka etsi lohtua paastosta ja rukouksista. Hän oli rikas. Hän korjautti kirkkoja, jakeli almuja ja lahjoitti arvokkaita ikonostaaseja. Hänen hyväntekeväisyytensä tunnettiin Karjalassa, Konstantinopolissa, Damaskoksessa, Athos -vuorilla ja Jerusalemissa. Häntä kutsuttiin Pyhäksi Annaksi. Minun Hanna -mummoni on sanonut karjalaisista juuristamme: ”Olimme Pyhän Annan sieluja.”
Anna Orlova – Tshesmenskaja rakennutti muistoksi itsestään Salmin pitäjään, Tulemajoen länsipuolelle, kauniin ortodoksisen tiilikirkon, Pyhän Miikkulan eli Nikolain kirkon. Sitä rakennettiin vuosina 1814 – 1824. Kirkkoa on kutsuttu myös Annan kirkoksi. Todellisuus on joskus taruakin ihmeellisempi. Salmin Pyhän Nikolain kirkon ikonostaasi on ollut jo vuosien ajan Iisalmen Evakkokeskuksen eli KulttuuriArtoksen Ikonigalleriassa. Ikonostaasi on konservoitu Heinävedellä Valamon munkkiluostarissa. Ikonostaasissa näkyvät toisen maailmansodan jäljet.