Juhani Ahon Seuran vuosikokouksessa Helsingissä 11. huhtikuuta 2022 keskusteltiin aina uudelleen  ajankohtaisesta Juhani Ahon teoksesta ”RAUHAN ERAKKO”, joka ilmestyi I maailmansodan aikana maaliskuussa 1916. Teoksen kansilehdessä oli Venny Soldan-Brofeldtin piirtämä  ”RAUHAN MADONNA”. ”Juhani Ahon aikaa” -kuvateoksessaan , 1948, Antti J. Aho kirjoittaa – ohessa valokuva Alpeilta: ´Rauhan Erakon´ alppeja, joihin Aho rakastui jo vuonna 1897  käydessään ensi kertaa Sweitsissä.”

Antti J. Aho jatkaa: ”Keskellä ensimmäisen suursodan julmaa riehuntaa syventyi Juhani Aho pohtimaan maailmanrauhan ongelmaa ja kiteytti ajatuksensa ja näkemyksensä uuteen kirjaan, jonka valmistumista hänen ehkä paras ja todellisin ystävänsä, maisteri Matti Kivekäs ( 1888 – 1918 )  seurasi läheltä, kuten Kangasalla 15.III.16 päivätystä kirjeestä näkyy:

– ”Rakas Jussi Setä! Rehti kädenlyönti kirjastasi kiitokseksi! Oli mieluista saada se ja selailla sen tuttuja lehtiä. Nyt sitä luetaan täällä puhteella ääneen ja mieltymys on yleinen. Elämmekin niinkuin Rauhanerakon majassa, tietämättä muusta maailmasta muuta kuin mitä sanomalehdet kertovat. Sinä olet sanonut sen, mitä me muut olemme hiljaisuudessa ajatelleet.”

Hausjärveläinen maanviljelijä, kirjailija Kalle Kajander ( 1862 – 1928) ei ”innostu” Ahon hahmottelemasta ”uskon sanomasta”, vaan arvelee, että ihminen on sittenkin ”iankaikkisen sama ja yhä hullummaksi se tulee, jota enemmän se  SIVISTYY”, joka tapauksessa Erakko on Kajanderin mielestä ”repäisevä ” juttu juuri tänä ajankohtana ( Antti J. Aho, 1948 ).

Ystävälleen Oulun suomalaisen lyseon rehtorille, historioitsija , herännäisjohtaja ja kirjailija  Mauno Rosendalille ( 1848 – 1917 ) Aho kirjoittaa Helsingistä 12. huhtikuuta 1916:

– ”Hyvä Veli! Erittäin lämpimät ja liikutetut kiitokset kirjeestäsi ja arvostelustasi Erakosta. Että SINÄ siitä pidät ja että siinä näet juuri sitä, mitä siinä olen tahtonut sanoa, se ilahuttaa minua erikoisesti. EN OLE VIELÄ MITÄÄN KIRJAA KIRJOITTANUT NIIN SISÄISESTÄ PAKOSTA JA SYDÄMENI KÄSKYSTÄ KUIN TÄMÄN.” ( Juhani Ahon kirjeitä, toimittanut Juhani Niemi, SKS, Helsinki 1986 ).

Rauhan Erakon minäkertoja  ” katselee maailmaa ja mietiskelee sen  menoa vuorilaakson pikkuravintolan edustalla, seinämäpenkiltä,  räystäskaton alta”. Hänelle kerrotaan ”nähtävyydestä”, miehestä  avopäin, joka on pitkätukkainen, yllään ruskea mekko ja jonka kintereillä on  iso koira, joka kantaa korissa virvokkeita tulijoille, jotka ovat polulla  tulossa hänen luokseen , ”vihreällä rinteellä hiukan puurajan yläpuolella kivistä kyhätylle asumukselle”.  Kerrotaan ”ikuisen rauhan erakosta”, Pyhästä miehestä”, ”Vuoriston Tolstoista”, jonka vakaumus on, että ”tuhatvuotinen valtakunta jo on toteutunut maan päällä”, ”hänen madonnansa oli sen sanonut hänelle”, ”ja ettei koskaan enää tule sotaa eikä riitaa eikä nälkää eikä kallista aikaa”.

Kiivetessään  ”Maailman  Rauhan Majalle” minäkertoja Juhani Aho ajattelee, että ”onhan elämän suurin ilo enemmän pyrkimisessä kuin saavutuksessa”.  ”Ainoastaan haaveessa toteutuu kaikki.  Mihin uskoo, se toteutuu.” (  Juhani Aho,  Rauhan Erakko, 10. painos, WSOY, Porvoo-Helsinki 1952 ).