Rovasti Holm ja maanmittari

Päivälleen 207 vuotta sitten  marraskuun 10 päivänä 1808 vauhdittui   tapahtumasarja, jonka syistä kiisteltiin vielä kymmeniä vuosia Suomen sodan jälkeen. Prikaatinpäällikkö Sandelsin käskystä lähti everstiluutnantti Dunckerin komennossa noin tuhannen miehen osasto Ryhälänmäen kautta pitkospolkuja ja metsäpolkuja pitkin kohti Koljonvirtaa. Tarkoituksena oli keskiyöllä  yllättää Virran sillan itäpuolella majaileva kenraali Rahmanovin prikaati, repiä ja polttaa  Koljonvirran silta, vangita Fredriksdalin kartanossa asuva kenraali Aleksejev esikuntineen ja palata Partalan ja  Valkeiskylän kautta Vieremälle . Iisalmen komppanian  sotilaita kulki oppaina everstiluutnantti Malmin etujoukossa ja kapteeni Aminoffin jälkijoukossa. Holopanlahdessa törmättiin yllättäen venäläisten  kenttävartiostoon.  Rahmanovin prikaatin leirissä nukkuneet  Räävelin  ja Nizovin rykmentit yllätettiin, mutta lopulta Dunckerin osasto joutui varhain aamulla 11.11.1808  murtautumaan saarroksista ja palaamaan Ryhälänmäen kautta takaisin Vieremälle.  Dunckerin tappiot olivat 193 sotilasta, joista haavoittuneita 73,  kaatuneita 26, sotavankeja 94,   joukossa  pahoja haavoja saanut Malm.
Helsinkiläinen rykmentinpastori Carl Johan Holm ( 1781-1867 ) oli Koljonvirran taistelujen aikana Sandelsin prikaatin mukana Vieremällä ja Salahmilla.  Sodan jälkeen  tarmokas, ronskiotteinen rovasti Holm julkaisi  Tukholmassa teoksen “Muistiinpanoja Suomen sodasta 1808-1809” ( Weilin+Göös, 1977, suomentaneet Arto ja Kirsti Ingervo ). Vuonna 1836 ilmestynyt ruotsinkielinen teos oli nimeltään “Anteckningar öfver fälttåget emot Ryssland Åren 1808 och 1809 af Carl Johan Holm, tjenstf. Regements-Pastor vid Savolaks Jägare-regem.”
Muistiinpanoissaan Holm väittää, että Sandelsin hyökkäyssuunnitelma oli paljastettu venäläisille  ja että Sandels olisi puhunut hyökkäyksestä liian monille upseereille.  Holm syyttää maanmittaria, jonka nimeä hän ei vielä vuonna 1836 halunnut mainita. Seuraavassa sitaatti Holmin kirjasta: “Erään maanmittarin, jonka nimeä en vielä halua mainita, katsottiin antaneen venäläisille tiedon kenraali Sandelsin hankkeesta. Varmaa on, että hän monen upseerin tuttavana ja ystävänä oli läsnä suunnitelmasta puhuttaessa ja että hän matkusti siitä tiedon saatuaan heti Iisalmeen, jossa venäläiset olivat ja josta hän ei enää palannut. Monet seikat vahvistavat epäluuloa maanmittaria kohtaan, ja varmaa on, että onneton lopputulos johtui yksinomaan siitä, että hanke oli etukäteen paljastettu.”
Holm saattoi tarkoittaa  maanmittari Jakob Boismania, joka asui herraskartanossa  Iisalmella Ulmalan kylässä ja joka keväästä 1808 lähtien oli kulkenut Sandelsin prikaatin mukana oppaana. Hän oli 5. toukokuuta haavoittunut talonpoikien mukana luodista jalkaan  Valkeiskylän lähellä. Lokakuun 6 päivänä  hän oli Sandelsin käskystä ollut everstiluutnantti Conradin ja kapteeni Burmanin mukana Alapitkän kylässä neuvottelemassa kenraali Tutshkovin ja ruhtinas Dolgorukin kanssa Lohtajan aseleposopimuksesta.  Holmin syytökset ovat niin raskaita, että mielestäni  on jo aika kertoa, mitä venäläisten asiakirjat paljastavat “Iisalmen kauhean yön” todellisesta taustasta.  Näyttää siltä, että venäläiset olivat oman maastontiedustelunsa perusteella varautuneet Sandelsin joukkojen tuloon Ryhälänmäen suunnasta, tietämättä kuitenkaan, milloin mahdollinen isku  tapahtuisi.
Sunnuntaina lokakuun 23 päivänä 1808 lähetti kenraaliluutnantti Tutshkov “Herra kenraaliadjutantille, Ruhtinas Dolgorukille”  Ulmalasta  salaisen käskyn: “Hänen Ylhäisyytensä Suomen armeijan ylipäällikön Jalkaväenkenraalin Kreivi Buxhövdenin käskystä, joka on annettu tämän kuukauden 14. päivänä ja jonka numero on 1507, Teidän Ylhäisyytenne on otettava kiinni salaisesti maanmittari Boisman, joka asuu Iisalmessa ja joka sattuu olemaan kapinallinen, ja sitten hänet on lähetettävä asianmukaisen valvonnan mukana minun luokseni.” ( Venäjän federaation keskusarkisto, sotahistoriallinen arkisto, Moskova, suomentanut tohtori Juri Shikalov ).
Marraskuun 6 päivänä on Tutshkovin  armeijakunnan sotapäiväkirjaan kirjoitettu seuraavaa: “Ensimmäisen jääkärirykmentin alikapteeni Ponset mukanaan 50 miestä lähetettiin tiedusteluretkelle meidän asemistamme oikealle  Ryhälänmäen kylän suuntaan; hän saapui tuohon kylään suurin vaikeuksin, koska polut siellä ovat hyvin pienet ja tiellä on paljon soita, jotka tekevät tämän tien lähes kelvottomaksi; paikalliset asukkaat ilmoittivat hänelle, että vihollispartiot käyvät Ryhälänmäen kylässä saakka; TÄSTÄ SYYSTÄ sijoitettiin kaksi komppaniaa yhden virstan päähän asemamme oikealta puolelta, ja niitä on käsketty valtaamaan kaikki polut, jotka vievät leirillemme.”
Venäjän virsta oli 1066,80 metriä. Marraskuun ensimmäisellä viikolla 1808 näyttää Ryhälänmäellä olleen vilkasta. Samana päivänä 6. marraskuuta  kun alikapteeni Ponset tiedusteli Ryhälänmäen suunnalla, antoi Sandels  Salahmilla  Dunckerille käskyn valmistautua hyökkäämään Vieremältä Iijärven itäpuolitse Koljonvirralle. Vieremältä oli lähdettävä 9. marraskuuta kello 2 aamuyöstä. Koljonvirralle piti saapua Kauppilanmäen ja Ryhälänmäen  sekä Jelmilän torpan kautta metsiä ja soita pitkin  marraskuun 10 ja 11 päivän välisenä yönä tasan kello 12.  Kaikesta päätellen  asiakirjat antavat  206  vuotta sodan jälkeen viimeinkin  oikeutta maanmittarille, jonka nimeä rovasti Holm ei vielä vuonna 1836 halunnut mainita.
 

Kommentit

  • Obadja

    Ponsse-nimi onkin voinut olla historiallista perua ja juontaa juurensa alikapteeni Ponset’iin, joka on sitten muokkautunut savolaiseen suuhun sopivammaksi Ponsseksi. Antaisi aivan uuden näkökannan koko teollisuudynastian syntyyn verrattuna sekarotuiseen Ponsse-koiraan.

Jätä kommentti

*