Sanantuoja

Vanhustenviikon perjantai 10.10. on Aleksis Kiven päivä ja Suomalaisen kirjallisuuden päivä. Runoilija Helvi Inkeri  Juvonen syntyi Iisalmessa 5.11.1919 ja kuoli Helsingissä 1.10.1959. Hänen vanhempansa olivat kauppias Juho Juvonen ja rouva  Impi Maria Liimatainen.  Naapurin tyttö Irene Hurskainen kulki Helvin ja tämän siskon Anja Marjatan  kanssa jalan Riistakatua ja Savonkatua kaupungin kansakouluun. -”Joka aamu kuljetin kouluun, etteivät jäisi hevosten jalkoihin. Kädestä pitäen, toinen toisella, toinen toisella puolella. Juvosen koulukkailla oli esiliina, jossa oli niin iso tasku, että kirja mahtui.” Helvi Juvonen kirjoitti ylioppilaaksi Iisalmen yhteislyseosta keväällä 1939.  Kevätlukukaudella 1942 hän  toimi Iisalmen yhteislyseossa latinan ja suomen kielen virkaa tekevänä nuorempana lehtorina. Iisalmen yhteislyseon historiassa 1896-1946 ( Savon Sanomain Kirjapaino Oy, Kuopio 1947 ) kirjoitetaan Juvosesta seuraavaa: ”Opiskelee latinaa ja suomea Helsingin yliopistossa sekä toimii oikolukijana.  – Harrastaa runoutta ja runoilemista.”
Pankin prokuristi Sofia Irene Hurskainen ( 1916-2006 ) lähetti  minulle Kansallis-Osake-Pankin kirjekuoressa, kuriirina Elin Styf, pahvipiirroksensa Helvi Juvosen lapsuusajan kodista ja sen ympäristöstä , Iisalmen kaupungissa, Satamakadun ja Riistakadun kulmassa ( Satamakatu 10 ).  Puutalon eteläpäässä asuivat Juvoset, pohjoispäässä Immoset. Tontilla asui myös  suutari Liimatainen.  Naapuritalossa Tenhulassa asuivat Tenhuset ja Hurskaiset.   Juvosessa olivat tyttöjen ja poikien huoneet, keittiö, halli, sali, makuuhuone,” tädin  ja Anjan  huone”  ja rantaradan puolella veranta . ” Kauniissa salissa oli piano. Helvi soitti viulua. Talouskomerossa pullotti iso rahakukkaro. Päiväkahvilla tarjottiin Immosen kovia rinkeleitä. Kahvikerma oli paksua.” Veranta antoi  puutarhaan, jossa kasvoi vadelmapensaita,   rantaradan ja Paloisvirran puolelle.
Helvi Juvoselta ilmestyi kymmenen vuoden aikana kuusi runokokoelmaa: Kääpiöpuu 1949, Kuningas Kultatakki 1950, Pohjajäätä 1952, Päivästä päivään 1954, Kalliopohja 1955 ja Sanantuoja 1959. Kääpiöpuun ensimmäinen runo Hinkalo alkaa seuraavasti: ”Nakerra, nakerra, hiiri, reikä hinkaloon.” Postuumina ilmestynyt Sanantuoja ( WSOY, Porvoo 1959 ) sisältää Helvi Juvosen  viimeisenä valmistuneen runon Elämä, jonka hän on sairaalassa sanellut Sirkka Meriluodolle:
”Kerran tulee juhlahetki, jona ei ole ketään jakajaa, viipyvälle, viileälle sinelle, taivas nousee kuin maljan laita, jokaisessa ikkunaruudussa vaihtuvat kasvot.”
Runoilijan lempinimi oli Nalle.  Irene ´Lelle´ Hurskainen kertoi: ”Juvosilla oli erilaisia leikkikaluja, tytöillä oli monta nukkea paitsi Helvillä, jolla oli vain nallekarhuja. Kun leikittiin nuken kanssa, Helvi jäi pois, hän hyväksyi vain nallekarhut, kuljetellen  usein pikkukarhuaan.” Helvi Juvonen lepää Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla joulukuussa 1949 vihityssä  uurnalehdossa, kaksihaaraisen männyn vieressä. Kuvanveistäjä Tancred Benjamin Renvallin veistämässä hautakivessä tassuttelee karhu. Helvi Juvonen kirjoittaa  kokoelmassaan Sanantuoja,   runossaan Siirtolohkare: ”En välitä, jos lapset leikkivät ympärilläni, en välitä, kun lumi sataa selkääni. Mutta älkää veistäkö minua, sillä seison karhun näköisenä ja mietin. En ole kylmä. Minäkin olen lämmin, kun aurinko paistaa.”
 
 
 
 
 

Jätä kommentti

*