Tietokirjailija Risto Kauppinen on lähettänyt tämän kirjoittajalle sukututkimuksen – tietokirjailijan mukaan ”sukukronikan” – nimeltään ”Pohlien ja Lappalaisten vaiheita Iisalmessa”, COPYRIGHT Kaija Kauppinen ja Leena Ristimäki, kanssatutkijana sukututkija Jarmo Ahlstrand.

Iisalmelainen vääpeli, maatilan omistaja Fredrik Magnus Pohl ( 1725 – 1786 )  rakensi ennen kuolemaansa Koljonvirran pohjoispuolelle , Pikku-Iijärven länsirannasta jyrkästi nousevalle korkealle kummulle, nimikkokartanonsa Fredriksdalin.  Sotilas, viljelijä, herraskartanon isäntä Fredrik Magnus Pohl ( Påhl ) on aktiivivuosinaan palvellut myös Iisalmen kuninkaallisen seurakunnan väliaikaisena kirkkoväärtinä, huolehtien yhteistyössä kirkkoherra Johan Laguksen kanssa seurakunnan taloudesta ja muista kirkon tarpeista, ollen monien vuosien ajan Iisalmen suurpitäjän uskottu mies, edistäen merkittävästi myös  Iisalmen Vanhan kirkon eli Kustaa Aadolfin kirkon rakentamista ja valmistumista  heinäkuussa 1779 ( Santeri Rissanen, Iisalmen entisen pitäjän historia, 1927 ).

Vielä 1750 -luvulla piirretyssä kartassa on Fredriksdalin paikalla maatorppa – ”Gårdstorp”. ( Iisalmen pitäjän kartta 1755 – 1757, Krigsarkivet, Jyväskylän yliopisto, tulkinta: Heikki Rantatupa, Matti Pehkonen ).

Suomen sodan vuosina 1808 – 1809 Fredriksdalin ja Fredriksdalin kartanon omisti 1760 -luvun lopulla Tukholmasta Iisalmelle muuttanut räätälimestari Jacob Mechelin.

Lohtajan aselepoviikkoina lokakuussa 1808 mukaan luettuna Koljonvirran taistelupäivänä torstaina 27.10.1808 Fredriksdalin kartano oli ”Kuninkaallisen Suomalaisen Pohjoisen Armeijan Neljännen Prikaatin  Majoituspaikka”. Seuraavassa Fredriksdalin kartanoon majoittunut esikunta ( Generalstabens krigshistoriska afdelning, Stockholm 1910 ):

–  Prikaatinpäällikkö, kenraaliadjutantti, eversti Johan August Sandels, Virran  taistelun jälkeen kenraalimajuri ( 10.11. ) , sittemmin sotamarsalkka

– Eversti Gustaf Fahlander, sittemmin aateloituna Edelstam-Fahlander ja Västerbottenin läänin maaherra

–  Esikunta-adjutantti, kapteeni Carl Wilhelm Brusin

– Adjutantti, luutnantti Carl Gustaf Wallgren

– Adjutantti, luutnantti Carl Adolf Fahlstedt

– Kenttämittausupseeri, kapteeni Johan Jacob Burman

– Kenttämittausupseeri, aliluutnantti Nils Christian Neiglick

– Insinööri P. Lagerberg

– Vaasan uuden  rykmentin rykmentinlääkäri C. Rano

– Sotakanslisti J. Jansson

– Ylisotakomissariaatin yliadjutantti, kapteeni Otto Wilhelm Andersin

– Rykmentinkirjuri Samuel Johan  Antell

– Kenttäpostimestari I. Sjöberg

Taistelupäivänä 27.10.1808 Fredriksdalin kartanon luona kenttävarustuksessa olivat lisäksi  vänrikki Tamelanderin tykkipatteri, kaksi 6  -naulan tykkiä,  sekä osa Kajaanin pataljoonaa ja Länsipohjan pataljoona.

”Fredriksdalin kartanossa oli kaksi sivurakennusta, jotka sijaitsivat suorassa kulmassa päärakennukseen” ( Ivan Petrovitsh  Liprandi , päiväkirja 1808 / Moskva 1873 ).

Jo 1850 -luvulla Fredriksdal ja Fredriksdalin kartano olivat muuttuneet aikalaisten kielessä ja  puheissa ”Pölkkyniemeksi”, ”Pölkkyniemen pytingiksi” ja ”Pölkkyinniemen mäeksi”.

Iisalmelainen talollinen Niilo Kärkkäinen on ollut Koljonvirran taistelun silminnäkijä; Kärkkäinen oli tullut soutuveneellä Iijärveltä  Fredriksdaliin tuodakseen  prikaatille viinaa ja muita tarvikkeita, mutta oli joutunut jäämään esikuntaan ja seuraamaan taistelua ensin rannalta  ja sitten ylempää  kartanolta.  Seuraavassa osa hänen kertomuksestaan, joka on julkaistu Suomettaressa vuonna 1859:

-… ”Samalla tuli sinne myös Suomen sotaväen päällikkö, översti Sandels, täyttä kyytiä ratsastaen harmaata hevoista, jonka selästä heti kartanolle päästyä hyppäsi maahan ja kiipesi PÖLKKYNIEMEN PYTINGIN tikapuita ylös kiikarilla tarkastamaan tappelun menoa.”