Savon kesää 2021 ja 1896

Kuluvana vuonna 2021 Iisalmella ja Ylä-Savossa vietetään monia merkkivuosia; Iisalmen kaupunki perustettiin 130 vuotta sitten, kansalliskirjailijamme Juhani Ahon syntymästä on 160 vuotta ( 6. – 8. elokuuta vietetään Aho -päiviä 2021 ), Vieremän seurakunta on 100 -vuotias, akateemikko , säveltäjä Joonas Kokkosen syntymästä on 100 vuotta, Halosten Museosäätiö  / Taidemuseo Eemil Lapinlahdella perustettiin 50 vuotta sitten. Millainen  oli kesä Suomessa entisaikaan, vieraan silmin, esimerkiksi 1800 -luvun lopulla? Oliko Savossa  hellettä, kuten on heinäkuun alussa 2021?

Vuonna 1897 julkaisi englantilainen matkakirjailija Mrs. Alec Tweedie  Lontoossa matkakertomuksensa Suomesta, ”itikaistenmaasta”,  nimeltään ”Through Finland in Carts” – ”Hevoskärryillä halki Suomen” . Suomalainen kustantaja kirjoittaa: ”Matkareittiin mahtuu monta unohtumatonta elämystä: Imatran putoukset, Vanha Valamo paastonaikaan, täydellinen suomalainen juhannusilta kokkoineen ja tansseineen, yöpyminen Olavinlinnassa vahtimestarien huoneessa. Kiukkuiset itikat ja sauna rivakoine pesijättärineen hämmästyttävät suuresti rouvia, eivätkä ihmetyksen aiheet lopu siihen… Herkeämättömän kiinnostuneina Mrs. Tweedie ja hänen sisarensa tarkkailevat maatamme, alati valmiina täydentämään tietojaan.” ( Mrs. Alec Tweedie, Matkalla Suomessa 1896, suom. Aarne T.K. Lahtinen, esipuhe Lisa Arnold, Otava 1989 ).

Rouva Tweedie kirjoittaa: ”Ajaessamme kohti LAPINLAHTEA monet asiat pistivät silmään, kuten lähes poikkeuksetta mustien lampaiden pieni koko, se miten ne muistuttivat sukulaisiaan astrakaaneja, kirjavien sikojen karvaisuus, maalaisten niiaamiseen ja hatunnostoon ulottuva kohteliaisuus, hieno tuoksu, joka auringonpaisteessa kohosi mäntymetsästä ja ehkä kaikkein eniten monenkirjavan kukkakedon loisto, tuhannet laululinnut, ja monet ihananmakuiset metsämarjat. Suomen heinäkuun metsämansikat ovat ällistyttävän maukkaita ja niitä syödään suuria määriä kaikilla aterioilla… Kaikki syövät mansikoita. Maalaiset lähes elävät niillä ja totuus on että Sveitsissä on paljon vähemmän erilaatuisia metsämarjoja eivätkä ne ole läheskään niin maukkaita.”

Rouva Tweedie jatkaa: ”HELLE ajaessamme iltapäivällä IISALMEEN oli niin armoton ja pöly maantiellä nousi niin korkealle että me päätimme että se oli viimeinen kerta kun me ajamme päivällä; yöllä ajaminen osoittautuikin hyväksi ratkaisuksi. Myöhemmin me lähdimme aina matkaan kuudelta illalla, ajoimme keskiyöhön saakka, ja saatoimme ajaa vielä pari tuntia aamuviiden jälkeen; ajatelkaapa sitä!”

Jätä kommentti

*