Seitsemän ensimmäistä keväällä 1907

Tuomi kukkii , käki kukkuu.  Kevään 2022 ylioppilaat saavat   ansaitsemansa valkolakit. Elämä antaa ,  vie ja tuo,  kullakin on polkunsa, tarinansa ja kohtalonsa,  jättää jälkensä,  näyttää merkkinsä, kuten on ennenkin näyttänyt, laidasta laitaan.

Iisalmen suomalaisesta yhteiskoulusta valmistuivat ensimmäiset ylioppilaat keväällä 1907. Varpaisjärven kirkkoherra, rovasti Tuomo Tuovinen kirjoittaa ”Ensimmäisten ylioppilaitten ajoilta”: ”Iisalmen yhteiskoulusta tuli ensimmäisen kerran ylioppilaita keväällä vuonna 1907. Koulumme oli silloin ja kauan vielä jälkeenkinpäin torin varrella puisessa rakennuksessa. Kolme ylintä luokkaa toimi samalla tontilla olevassa rakennuksessa, missä niihin aikoihin oli kaupungin lainakirjasto ja suuri juhlasali. Talvisodan aikana ilmapommituksessa tämä viimeksi mainittu rakennus tuhoutui kokonaan. Meitä oppilaita oli silloin kahdeksannella luokalla ainoastaan kolme tyttöä ja neljä poikaa, jotka kaikki onnistuimme läpäisemään niin kirjallisissa kokeissa kuin myös Helsingissä suullisissa tutkinnoissa.”

( Yhteiskoulun päärakennus , Pohjolankadun ja Kauppakadun kulmassa, oli valmistunut  vuonna 1899; Tuomo Tuovisen tarkoittama, Puna-armeijan pommituksissa 17.2.1940 palanut lisärakennus, oli valmistunut vuonna 1900 . Säilynyt, entisöity koulu on nykyisin nimeltään Raatihuone ).

Iisalmen yhteiskoulun ensimmäiset ylioppilaat keväällä 1907:

– ANNA SERGEJEFF, sittemmin KARVONEN,  syntyi 30.8.1889 Kajaanissa. Hänestä tuli kansakoulunopettaja .  Hän toimi syyslukukauden 1913  suomen ja ruotsin kielen nuoremman lehtorin sijaisena Iisalmen alkeiskoulussa. Hän teki opintomatkoja Eurooppaan,  Englantiin 1909, Saksaan 1925, Viroon 1928 ja Ranskaan 1931. Hänen puolisonsa filosofian  maisteri Viljo Karvonen kaatui Tampereen taistelussa 31.3.1918. Avioparilla oli kaksi lasta.

– JOHANNA ( HANNA ) JAUHIAINEN  syntyi Iisalmen maalaiskunnassa 22.7.1886. Hän menehtyi sairauteen jo vuonna 1909. Tuomo Tuovinen kirjoittaa Hannasta: ”Olisiko hänellä ollut jo edeltäpäin aavistus, ettei hänen elämänsä valkolakin saamisen jälkeen ollut pitkä.”

–  LAINA LEINONEN, sittemmin KUMPULAINEN , syntyi Iisalmen maalaiskunnassa 14.11.1887. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi Raahen seminaarista.

– AUGUST  WILHELM NIIRANEN  syntyi Iisalmella 23.7.1886. Hän opiskeli diplomi-insinööriksi ja teki työnsä suomalaisen  teollisuuden palveluksessa , Porissa, Lahdessa ja Helsingissä. Hän teki opintomatkoja Ruotsiin, Tanskaan ja Saksaan. Vuonna 1915  August ( Aku ) Niiranen avioitui hammaslääkäri Saimi Laguksen kanssa, joka oli kotoisin Iisalmen maalaiskunnan  Peltosalmelta, Sofia Braxin ja Johannes Laguksen Peltoniemen  maatilalta.

–  TUOMAS ( TUOMO ) TUOVINEN syntyi Nilsiässä 13.2.1886. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1912. Vuonna 1920 hänestä tuli Hartolan kappalainen ja vuonna  1934 Varpaisjärven kirkkoherra.  Hänen puolisonsa oli vuodesta 1921 alkaen Toini Skogster. Pariskunnalla oli kolme lasta.

–  TEODOR KUMPULAINEN syntyi 7.11.1885 Iisalmen maalaiskunnassa.  Teodor ”Tide” Kumpulainen opiskeli Helsingin yliopistossa sovellettua  fysiikkaa, matematiikkaa, kemiaa ja tähtitiedettä, valmistuen filosofian kandidaatiksi. Hän toimi vuosina 1914 – 1915 Saarijärven yhteiskoulun johtajana ,vuodesta 1917  Mikkelin yhteiskoulun opettajana ja vuodesta 1945 alkaen koulunsa  rehtorina.

– MATTI LEINONEN  syntyi 30.7.1885 Kajaanin maalaiskunnassa. Hän suoritti postivirkamiestutkinnon vuonna 1909. Hän palveli postin tehtävissä mukaan luettuna postiekspeditöörinä  Kajaanin, Helsingin, Kemin, Lappeenrannan, Rauman, Uudenkaupungin, Viipurin  ja Porvoon postikonttoreissa. Hän sairastui vakavasti ja kuoli Porvoossa vuonna 1922. Hänen puolisonsa oli kassanhoitaja Tyyne Lehtonen.

Iisalmen suomalaisen yhteiskoulun kevään 1907  ylioppilaat Laina Maria Leinonen ja Teodor Kumpulainen  avioituivat vuonna 1914. Heillä oli kolme lasta.

Rovasti Tuomo Tuovinen kirjoittaa ylioppilaskavereistaan Laina Leinosesta ja Teodor ”Tide” Kumpulaisesta:

– ”Laina Leinonen, tunnontarkka kaikissa tehtävissään, punastui helposti, jos jokin sana vastauksessa ei opettajan mielestä sattunut paikalleen. Mitähän Laina lienee tuntenut silloin, kun hän jokin vuosi ylioppilaaksi tulonsa jälkeen kotikylässään Nissilässä  rauhallisena sunnuntai-iltana lahdella soudellessaan Tiden, nykyisen miehensä,  kanssa lintujen liverrellessä ja käen kukkuessa tunsi heräävän povessaan sen voimakkaan ja pysyvän tunteen, mikä johti heidät  papin edessä lupaamaan rakkautta, mikä onkin säilynyt eheänä onnellisessa rehtorin kodissa Mikkelissä.” ( E. Jylhävaara, Iisalmen yhteislyseo 1896 – 1946, Iisalmessa 1947, Savon Sanomain Kirjapaino Oy, Kuopio 1947 ).