Solkiseppä, sotilas Hoff Koljonvirralla 1808

Helmikuun 5 päivänä vietämme J.L. Runebergin päivää. Professori, kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runeberg ( 1804 – 1877 ), joka syntyi Pietarsaaressa, julkaisi kaikki teoksensa ruotsiksi. Talvella 1808 perustettuun Vaasan uuteen rykmenttiin kuului kuusi komppaniaa: Mustasaaren, Närpiön, Uudenkaarlepyyn, Isonkyrön, Ilmajoen ja Pietarsaaren komppaniat ( Wichmann, Anteckningar ur Kongliga Vasa Regementets historia, Vasa 1928 ). Runoilijan synnyinseudun Pietarsaaren komppanian veteraanit Salm, Ring, Vöring ja Gran kertoivat hänelle Koljonvirran taistelusta, syksyisen kauniista torstaista 27.10.1808.  Vänrikki  Zidén oli juossut heidän edellään huutaen ruotsiksi: ”Gossar, följen mig – Pojat, seuratkaa minua!” Heidän mielestään Mustasaaren komppanian Bång oli ”toisinaan ollut hiukan hurjapäinen”. Vänrikki Stoolin tarinoiden – Fänrik Ståls sägner – ensimmäinen kokoelma ilmestyi vuonna 1848, toinen 1860. Runot Sandels, Luutnantti Zidén ja Sven Dufva ovat tarinoita Koljonvirran eli Virran sillan  taistelusta.
Mustasaaren komppanian sotilas Michel Hoffin suullisia kertomuksia rovasti Frans Oskar Durchmanille, joulukuussa 1858, säilytetään Oulun yliopiston pääkirjastossa piispa J. A. Mannermaan kokoelmassa. Professori Irma Sorvali on julkaissut veteraanin kertomukset Pohjois-Suomen historiallisen yhdistyksen vuosikirjassa XXIX, Rovaniemi 2005: ”Kirjurin muistiinpanoja Suomen sodan veteraanin suullisista kertomuksista.”
Vuonna 1807 Michel Fagerström, sotilasnimeltään Hoff, kirjoitettiin sotilaaksi Vaasan uuden rykmentin Mustasaaren komppaniaan. Hoffin vaimo oli Anna Eriksdotter Enquist. Aviopari sai kuusi lasta, joista neljä syntyi sodan jälkeen. Hoff jäi leskeksi vuonna 1832. Mökissään Mustasaaren Vassorin kylässä hän teki pieniä käsitöitä, valmistaen kalastustarvikkeita, koukkuja, nappeja ja muita messinki -ja tinaesineitä; ennen sotaa hän oli ollut solkisepän opissa Vaasassa. Vuodesta 1857 lähtien hän sai köyhäinapuna tynnyrillisen viljaa vuodessa. Vuodesta 1859 lähtien hän sai eläkerahaa 12 ruplaa 90 kopeekkaa Hopeassa. Hoff kuoli 81 -vuotiaana tiistaina joulukuun 15 päivänä 1863. Hänen ruumistaan säilytettiin talviruumishuoneessa, kunnes hänet laskettiin hautaan toukokuussa 1864.
Seuraavassa sitaatteja ”reippaan ja hilpeän” veteraani Hoffin  kertomuksesta  Koljonvirran taistelusta, Vaasan rykmentin ja Savon jääkäripataljoonan vastaiskusta Linnan talon luota Virran sillalle iltapäivällä 27.10.1808:
”Olimme juuri saaneet puolisen puuron keitetyksi valmiiksi, ehtineet istuutua, ottaa siitä muutamia lusikallisia, silloin samassa alkoi hälytysrumpu päristä, minkä merkitys soturille oli niin ymmärrettävä, että ruokahalu oli mennyt silmänräpäyksessä eikä edes suupala tahtonut enää maistua. Jokainen kiirehti aseisiin niin nopeasti kuin voi. Tykkituli oli juuri alkanut molemmin puolin, vilkastuen vilkastumistaan. Venäläisiä marssi suurin joukoin alas ja lähestyi siltaa sekä levittäytyi salmen kaakkoispuolelle. Heidän kenraalinsa Dolgoruki, istuen komean valkoisen hevosen selässä, ratsasti salamannopeudella hetkeäkään pysähtymättä edestakaisin ja komensi väkeä sillalle. Lopulta, sitten kun suuri joukko vihollisia oli onnistunut pääsemään sillan yli, kokoontuivat he osaksi asein ja osaksi lapioin ja muin työkaluin varustettuina, suuntasivat kulkunsa meitä kohti ja ryntäsivät patteriimme. Niin pian kuin venäläiset näkivät ryntäyksemme esille, alkoivat he heti perääntyä takaisin eivätkä edes yrittäneet laskea pistintä, koska heidän pistimensä olivat neljäsosan lyhyemmät kuin meidän, vaan he latasivat kääntyessään takaisin ja ampuivat meitä jälkeensä. Venäläisen oli yhtä nopeasti kiirehdittävä takaisin saman sillan yli, jonka oli äsken onnistunut ylittämään, mutta missä heidän oli enemmän kuin ahdasta paeta sillalle ja siitä yli. Siinä ammuttiin kauhean paljon vihollisia ja osa heistä putosi alas syvään ja vuolaaseen virtaan ja sai surmansa. Venäläinen lähetti uutta väkeä sillalle kerta toisensa jälkeen, mutta heidät ammuttiin sitä mukaa kuin sinne tunkeutuivat. Etenkin yksi patterimme laukaisema tykinkuula, murskasi yhden pronssikaiteista, repi siitä valtavan säleen, joka silmänräpäyksessä lakaisi kaiken väen sillalta alas virtaan.”
 

Jätä kommentti

*