Sota ja rauha – Vojna i mir

Televisiossa alkaa tiistaina moniosainen TV -elokuva Sota ja rauha .  Venäläisellä kirjailijalla Leo Tolstoilla ja hänen klassikkoromaanillaan Vojna i mir – Sota ja rauha –  on historiallinen yhteys myös Itä-Suomeen ja Suomen sotaan 1808 – 1809. Kirjailijan pikkuserkku kreivi Fedor Tolstoi palveli Toivalassa ja Koljonvirralla 1808 ruhtinas Dolgorukin henkilökohtaisena adjutanttina.  Romaanissaan Tolstoi kertoo Koljonvirralla 27.10.1808 tykinkuulasta  kaatuneesta kenraaliadjutantti  Mihail Dolgorukista ja tämän vanhemmasta veljestä ruhtinas Pjotr Dolgorukista.  Venäläisten aikakirjojen mukaan Ranskan keisari Napoleon ja Venäjän keisarin Aleksanteri I:n kenraaliadjutantti Pjotr Dolgoruki  kohtasivat  ennen kuuluisaa Austerlitzin taistelua ( 2.12.1805 ) Napoleonin leirissä, jolloin Napoleon  kysyi: ”Teidän keisarinne adjutantti Mihail Dolgoruki oli melkein päivittäin vieraanani Pariisissa. Kaikki me ihmettelimme hänen laajoja tietojaan, terävää järkeään ja sammumatonta tiedonjanoaan. Ettekö vain olekin saman Dolgorukin sukulainen? Sanokaahan, missä hän nyt on? Dolgoruki  vastasi: ”Hän on nuorempi veljeni, hän on täällä armeijassa ja toivoo saavuttavansa ranskalaisten kunnioituksen taistelukentällä jo seuraavassa taistelussa.” Pjotr eli Pietari eli Dolgoruki 2 kuoli äkkiä lavantautiin jo  vuonna 1806. Mihail eli Dolgoruki 3:n ruumis palsamoitiin Iisalmella Paloisten nimismieskartanossa ja kuljetettiin Sortavalaan ja  sieltä vesitse Laatokan yli Pietariin.  Dolgoruki -veljekset lepäävät vierekkäin  Pyhän Aleksanteri Nevskin luostarissa, Marian Ilmestyskirkossa. Kirkko palvelee nykyisin hyvin hoidettuna kaupunkiveistosten valtion museona. Dolgoruki 2:n  ja Dolgoruki 3:n hautamuistomerkit ovat marmoria ja kullattua pronssia.
Tolstoi kertoo myös kenraali Nikolai Tutshkovista, joka Iisalmella ja Koljonvirralla 1808 komensi venäläistä armeijakuntaa.  Hänen nuorempi veljensä eversti, sittemmin kenraalimajuri  Aleksandr  Tutshkov komensi Koljonvirralla Räävelin eli Tallinnan musketöörirykmenttiä. Tutshkovin tappiot Koljonvirran taisteluissa olivat 958 miestä. Koljonvirralla taisteli useita ”Borodinon miehiä” ja ”Borodinon rykmenttejä”, jotka syksyllä 1812 taistelivat Napoleonin ”Suurta Armeijaa” vastaan ja joista Leo Tolstoi kirjoittaa. Nikolai eli Tutshkov 1  haavoittui Borodinossa 7.9.1812 vaikeasti luodista rintaansa. Samana päivänä hänen veljensä Aleksandr Aleksejevitsh  kaatui samassa taistelussa tykinkuulasta. Kolme viikkoa myöhemmin Nikolai Tutshkov kuoli muinaisessa Jaroslavlin kaupungissa, missä hän lepää Volgan varrella sijaitsevassa  entisessä  Tolgskin munkkiluostarissa, joka on nykyisin nunnaluostari. Vanhan  viisauden mukaan todellisuus on tarua ihmeellisempi.  Kenraali  Aleksandr   Tutshkovin puoliso Margarita  Mihailovna  Naryshkina ( 1781 – 1852 )  ei löytänyt taistelukentältä miehensä ruumista. Kaatumispaikalle hän rakennutti ”pikkuisen” neliskulmaisen kivikirkon. Viereen hän perusti Spaso – Borodinon nunnaluostarin, jossa hän palveli ensimmäisenä igumeniana eli luostarin johtajattarena.  Kun Tutshkovin veljesten vanha äiti Jelena Jakovlevna sai tiedon poikiensa kuolemasta – kuten suuriruhtinas Nikolai Mihailovitsh Romanov kirjoitti – ”äiti sokeutui samana päivänä” . Tutshkov 4: n ja hänen vaimonsa Margaritan  poika Nikolai  kuoli 15 -vuotiaana  vuonna 1826 ( Grand Duke Nikolai Mikhailovich, Russian Portraits of the 18th and 19th Centuries,  St. Petersburg 1905-1909 ).