Suomalaiset Punaisessa Karjalassa

Helsingin Sanomissa eilen  julkaistun uutisen otsikko on seuraava: ”Uutta materiaalia suomalaisuhreista. HISTORIA. Stalinin uhreiksi joutuneista suomalaisloikkareista on löydetty ennennäkemättömiä arkistokuvia Venäjältä. HS julkaisee nyt osan kuvista.” Seuraavassa sitaatti jutusta: ”Jopa noin 20 000 suomalaisen on epäilty kuolleen Stalinin ajan vainoissa ja puhdistuksissa. Tutkimuksessa täytetäänkin tähän mennessä valkoisiksi jääneitä sivuja Suomen historiankirjoituksessa. Aikaväli on vuodet 1917 – 1964.” ( Jarmo Huhtanen, HS 29.11.2020 ).

Uutisen yhteydessä on Helsingin Sanomat julkaissut viisi valokuvaa, joista yhden kuvan alla on seuraava teksti: ”Karjalan neuvostotasavallan tuleva päämies Edvard Gylling perheineen vuonna 1920.” Gylling poseeraa kuvassa puolisonsa ja pienen lettipäisen tyttärensä kanssa.

Suomalainen kansanedustaja, filosofian tohtori ja tilastotieteen dosentti Edvard Otto Wilhelm Gylling (1881 – 1938 ) syntyi  KUOPIOSSA  marraskuun 30 päivänä  1881. Hänen puolisonsa oli Fanny Elisabeth Achren.  ( Wikipedia ). Vuonna 1920 Gylling muutti Leninin kutsusta Venäjälle Neuvosto-Karjalaan. Hänet teloitettiin ampumalla Moskovassa kesäkuussa 1938 ( Lahti-Argutina, 2001 ).

Tampereella syntynyt toimittaja, kirjailija Lauri Aukusti Letonmäki, entinen Helin ( 1886 – 1935 ), pakeni 1918 -sodan jälkeen Venäjälle, jossa hän toimi Punainen Karjala -lehden päätoimittajana vuosina 1927 – 1931 ja Kustannusliike Kirjan toimittajana 1931 – 1935.  ( Wikipedia )

Neuvostoliitossa julkaistiin  Letonmäen teos ”Karjalan historia”, Kustannusliike Kirja, Leningrad 1931, joka on hätkähdyttävä dokumentti Stalinin kauden ideologiasta,  ajatusmaailmasta ja ilmapiiristä, joita seuraavat otsikot kuvaavat : – ”Vitelen karjalaiset punasankarit” – ” Karjalan Työkansan Kommuuni. Leniniläinen kansallisuuspolitiikka” – ”Banditismi v. 1921-22” – ”Valkokaartilaisten tuhotyöt” – ”Suomen sokea porvaristo” – ”Yleisvenäläisen Toimeenpanevan Keskuskomitean ja Kansankomissarien Neuvoston päätös Karjalan Autonomisesta Sosialistisesta Neuvostotasavallasta” – ”Tov. Gyllingin puheesta Karjalan tasavallan perustamistilaisuudessa” ( 10.10.1923 ), josta seuraava sitaatti, mielenkiintoinen viittaus Kalevalaan:  ”Nyt tulee takaisin tuo vanha Väinämöinen, karjalaisten vanha vapaudensankari. Hän tulee takaisin karjalaisena työmiehenä ja talonpoikana, ja hänen Karjalansa on nyt Karjalan Sosialistinen Neuvostotasavalta.”

Ajan hammasta näyttäisivät parhaiten  kestävän Letonmäen kirjaan  sisältyvät luettelot ja tilastot.  Vuonna 1930 Punaisessa Karjalassa oli 20 hallinnollista piiriä eli Kiestingin, Uhtuan, RUKAJÄRVEN, Repolan, Tunkuan, Kantalahden, Louhen, Kemin, Sorokan, Karhumäen, Seesjärven, Petrovskin, Prääsän, Aunuksen, Kontupohjan, Petroskoin maaseudun, Petroskoin kaupungin, Soutjärven, Äänisentakaisen ja Puutosin piirit,  joissa oli  yhteensä 304 095 asukasta.

Lauri Letonmäki kirjoittaa, että ”seuraavassa julkaisen Karjalan ( virallisesti tarkistamattoman ) väestötilaston piirittäin vuodelta 1930”.

Petroskoin piirin ”koko asukasmäärä”, kaupungissa ja maaseudulla yhteensä, oli 54 555 henkilöä, joista venäläisiä 46 153, suomalaisia 1 825, karjalaisia 4 823, vepsäläisiä 156 ja muita 1 398. RUKAJÄRVEN PIIRISSÄ oli  2 837 asukasta, joista venäläisiä 71, suomalaisia 73, karjalaisia 2 678, vepsiä 1 ja muita 4 henkilöä.

 

 

Jätä kommentti

*