Suomen hallitusmuoto 100

Eletään toukokuun alkua 2019, vettä vihmoo, räntää rätkii. Suomen Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Rinne avustajineen tunnustelee enemmistöhallituksen muodostamista maahamme. Pian 100 vuotta sitten, kesäkuun 21 päivänä 1919  Suomen eduskunta hyväksyi tasavaltaisen hallitusmuodon . Valtionhoitaja, ratsuväenkenraali Carl Gustaf Emil Mannerheim vahvisti hallitusmuodon heinäkuun 17 päivänä 1919. ”Hallitusmuoto 100 vuotta on  kansanvallan ja suomalaisen demokraattisen sekä parlamentaarisen päätöksenteon ja kansalaisten perusoikeuksien merkkivuosi… Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.” ( Valtioneuvoston kanslian tiedote 30.4.2019 ).

”Vuonna 1906 säädetty yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja vuonna 1907 valittu yksikamarinen eduskunta, kunnallinen päätöksenteko ja kansalaisten yleisten oikeuksien kehittäminen olivat kaikki pohjustaneet vuoden 1919 hallitusmuodon säätämistä.” ( VNK 30.4.2019 ).

Keskiviikko 17. heinäkuuta 2019 on yleinen liputuspäivä.

Eduskunta valitsi Helsingissä heinäkuun 25 päivänä 1919 Suomen  tasavallan ensimmäisen  presidentin. Valtionhoitaja Mannerheim sai 50 ääntä, valituksi tullut korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kaarlo Juho Ståhlberg 143 ääntä. Mannerheim, hänen sisarensa  Sophie Mannerheim ja valtionhoitajan adjutantti Heikki Kekoni olivat silloin jo matkustaneet Iisalmelle Runnin kylpylään.

Vapaaherratar Sophie Mannerheim kirjoitti heinäkuun 22 päivänä 1919 Runnilta rouva Hanna Lovénille: ”Nyt olen saanut Gustafinkin tänne. Hän tuli hakemaan parannusta erittäin kiusalliseen reumatismiinsa ja lepäämään vähäksi aikaa. Kunpa hän nyt voisi suoda itselleen ne viikot, jotka hoitoon tarvitaan. Luulen, että hänelle tekee kovin hyvää saada olla poissa kaikista poliittisista keskusteluista ja presidentinvaalista ja  lepuuttaa hermojaan. En tiedä, oletko ennen kuullut Runnista? Hoito on sellaista, että juodaan vettä seisten tukilla, jota kaikki keinuttavat, niin että vesi huljuu ylös ja alas. Se näyttää ensin aika hullunkuriselta, kunnes siihen tottuu. Hyppiessään tukilla keinujat tavallisesti virittävät jonkin kansanlaulun. Sitten saadaan ruostekylpyjä, ts. meidät hierotaan ruskeaan, radiumpitoiseen sotkuun, joka on aika kuumaa…  Minä luulen, että Runnilla voi olla edessään suuri tulevaisuus, jos vain ruvetaan tekemään hiukan propagandaa Pyhän Yrjön lähteestä: sen niminen se oli kuulemma ennen.” ( Matti Klinge, Iisalmen ruhtinaskunta, Modernin projekti sukuverkostojen periferiassa, SKS, Keuruu 2006 ).

 

Jätä kommentti

*