On tapana sanoa, että kauneus on katsojan silmässä. Kauneus on myös ihmisen sydämessä, sielussa ja muistoissa. On äänestetty kauneimmasta suomenkielen sanasta. Ehdolla ovat olleet koti, kesä, aalto, rakkaus, kiitos, anteeksi, kielo ja vanamo. Vuonna 1955 perheemme joulu oli musta. Lunta oli paljon, mutta meitä jäi neljä alle 7 -vuotiasta lasta äidistämme orvoiksi. Mielestäni kaunein suomenkielen sana on äiti.
Televisio-ohjelmissa etsitään ja valitaan Suomen kauneinta kotia ja Suomen kauneinta puutarhaa. Vuosittain valitaan myös Suomen kaunein kirja. Tänä jouluna sain lahjaksi kirjan, josta heti kohta sanoin ääneen, että minun mielestäni tämä on Suomen kaunein kirja! Kirjan on kustantanut ja koonnut Juha Vidgren, valokuvat ja kuvankäsittely Timo Villanen, ulkoasu Satu Huttunen, painopaikka Painotalo Seiska Oy, Iisalmi 2014. Kirja on hengeltään ja nimeltään nostalginen: ”Niemisen kylän ruokakirja. Perinneruokaa, reseptejä ja maalaistunnelmaa Vieremän kunnan Niemisen kylältä.” Ensimmäisellä sivulla vanhan mustavalkoisen valokuvan alla on seuraava teksti: ”Tämä kirja on omistettu ukki Joosepin maukkaalle tirripaistille, talkkunalle ja luumusopalle. Ilman niitä tätä kirjaa ei olisi olemassa.”
Ulkopuolinen
Vieremän Niemisen kylä(kunta) näkyy kuuluvan ”virallisesti” Pyöree-Niemisen kylään. Se sijaitsee kunnan itäosassa ja pienehkön Nieminen-järven rannoilla ja tuntumassa.
http://www.widgren.fi/niemisen-kylan-ruokakirja/niemisen-kylan-ruokakirja.pdf
Ulkopuolinen
Tuossahan on haettu sisällöllisesti kauneimpia sanoja. Sanoisin, että ainakin ”kiitos” ja ”anteeksi” ovat menettäneet lähes koko sisältönsä eli kärsineet inflaation muodollisen eli tavanmukaisen käytön runsauden seurauksena. Käytetäänhän noita sanoja enimmäkseen silloin, kun ei ole varsinaista kiittämistä tai anteeksipyydettävää eli tavan vaatimina hokemina. Jotkut vielä haluavat, että tuota tyhjää käyttöä olisi lisättävä.
Eihän järjen mukaan tarvitsisi kiittää, jos toinen tekee tehtävänsä velvollisuudesta ja jopa palkkansa puolesta. Anteeksipyyntökin kuuluisi vain tarkoituksellisten ilkitöiden hyvitykseksi.
Suomalaisten vanha hyve on (oli?) se, että todella tarkoitetaan sitä, mitä sanotaan. Silloin kauniiden sanojen kauneuskin säilyisi.
Ulkopuolinen
Näyttäisi tuossa luettelossa olevan äänteellisestikin miellyttäviä sanoja, minusta ainakin aalto, kielo ja vanamo, Eihän näihin luontokäsitteisiin liittyne poikkeavan voimakkaita kauniita mielteitä.