Suuri vieras

Kotona koronakaranteenissa tartuin kirjaseen, jonka iisalmelaiset Anja ja Arvi Tsokkinen olivat marraskuun 28 päivänä 2001  omistaneet puolisolleni ja minulle tyttärensä ” Annamarin muistoksi”. Sokeutuneen Annamari Tsokkisen tutkielma on nimeltään ”SUURI VIERAS. Ihmisestä ja kuolemasta Väinö Linnan teoksissa Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla”. ( Toim. Risto Turunen, Joensuu 2001 ).

Tutkielman ovat julkaisseet Annamari Tsokkisen omaiset ja Joensuun yliopisto, kirjallisuus. Risto Turunen kirjoittaa: ”SUURI VIERAS on toimitettu Annamari Tsokkisen ( 23.3.1966 – 25.5.1999 ) kirjallisuuden pro gradu käsikirjoituksesta. Tutkielma oli hyvässä vauhdissa, kunnes kohtalo ratkaisi toisin: Annamarin puhutteleva teksti jäi kesken. Se mitä hän ehti paperille kirjata, on nyt syytä saattaa ystävien, sukulaisten ja laajemmankin yleisön tietoon. Tutkielma käsittelee suurta sidosta, ihmisen ja kuoleman väistämätöntä yhteyttä Väinö Linnan keskeisimmässä tuotannossa.”

Professori Hannes Sihvo kirjoitti: ”En koskaan ajatellut sitä, että Annamari ei ruumiillisilla silmillään nähnyt. Silmälasien takaa tuikki aina kaksi kirkasta silmää, hymy oli suupielessä aina. Kun ilmoitin Annamarille läsnäoloni ´Hannes tässä´ hymyyn tuli lisäkaarre, milloin D -talon ja vanhan puolen yhdyspolulla, käytävällä, kuppilassa, milloin missäkin. Yleensä heitimme huulta, Annamarin tyyliin: SISUKIMPUT PAINAA!”

Annamari Tsokkinen on sisällyttänyt tutkielmaansa Pyhittäjä Johannes Damaskolaisen , ”Kultaisen puhujan” ajatuksia.  Johannes Damaskolainen ( 676 – 749 ) lienee syntynyt ja kasvanut Mar Saban erämaaluostarissa, Jerusalemin itäpuolella, Kidronin laaksossa ( Wikipedia ). Damaskolainen on kirjoittanut:

”Mitä on elämämme? Totisesti vain kukkanen, savu tai aamukaste. Tulkaa, katsokaamme tarkoin hautoja: Missä on ruumiin kauneus, missä nuoruus, missä katse ja muodon näkö? Kaikki on kuihtunutta kuin ruoho, kaikki kadonnutta. Tulkaa, langetkaamme kyynelin Kristuksen eteen.”

Hannes Sihvo ( 1942 – 2003 ) kirjoitti: ”Vaikeudet Annamarilla olivat materiaalin hankinnassa ja käsittelyssä moninkertaiset verrattuna meihin omin silmin näkeviin. Silti meillä oli hauskaa, ´kuolema se vuan kummittelloo´ sanoimme savolaisittain… Annan tälle työlle POST MORTEM arvosanan MAGNA CUM LAUDE APPROBATUR.”

Jätä kommentti

*