Tahvo Rönkön viesti

Kun Iisalmen aluesairaalan synnytysosasto suljettiin ja synnytykset siirrettiin Kuopioon,  olin aidosti  huolissani.  Ajattelin, että Iisalmen kokoisessa kaupungissa,  laajan talousalueensa keskuksessa,  pitää voida ja saada synnyttää. Vaikka asuimme  Iisalmen maalaiskunnassa,  kaksi sisaristani syntyi 1950 -luvulla Helsingissä.   Oltiinko sairaalapalveluiden saatavuudessa palaamassa  kymmeniä vuosia taaksepäin  ?  Toiset synnyttävät Helsingissä, toiset kotona saunassa?  Sitten kuopiolainen lastenlääkäri perusteli päätöstä äidin ja lapsen turvallisuudella,  mikä oli tietenkin ensisijaista ja kiistatonta.  Sen jälkeen olen yrittänyt  nähdä   asian myös  tällä  uudella tavalla.
Pohjois-Savon maakuntahallitus asetti äskettäin useita maakunnallisia työryhmiä  suunnittelemaan sosiaali -ja terveyspalvelujen  tuotantoa ja järjestämistä maakunnassamme;  töihin ryhtyvät seuranta -ja ohjausryhmä, valmisteluryhmä ja yhteistyöryhmä.  Vaativaan urakkaan on lähdössä ihmisiä,  joiden kanssa  tein monien vuosien ajan hyvää yhteistyötä . Vastuuta kantavat   Seppo Kääriäinen,  Pekka Leskinen, Kimmo Kivelä, Kari  Rajamäki, Markku Eestilä,  Sari Tikkanen,  Markku Rossi, Jussi  Huttunen ja monet muut , jotka hyvin tuntevat maakuntamme olot, tunnistaen  Pohjois-Savon alueiden  ml. Ylä-Savon  erityispiirteet ja tarpeet.
On sanottu, että vain muutos on pysyvää.  Muutos on pysyvää, mutta  on myös  asioita, joita kannattaa  vaalia. Tällainen yhteinen  arvokas  asia on Iisalmen aluesairaala ja sen kehittäminen.  Suomen aluesairaalaverkoston uranuurtajia  1950 -luvulla ovat olleet  erityisesti sonkajärveläinen kansanedustaja Tahvo Rönkkö ja vantaalainen kansanedustaja Erkki Tuuli, jotka ovat tietääkseni myös keksineet aluesairaala -nimen. Tahvo Rönkkö oli tehnyt eduskunta-aloitteen valtionavusta  ( 75% ) Iisalmen aluesairaalalle. Oli jätetty 1000 aloitetta, joista kaksi oli mennyt läpi: Niilo Tarvajärven Joulumaa -aloite ja valtionapu Iisalmen aluesairaalalle.  Syyskuussa1979 kunnallisneuvos Tahvo Rönkkö sanoi minulle kotonaan Vänninmäen Lehtolassa: ”Älkää koskaan luopuko Iisalmen aluesairaalasta.”
 
 
 

Kommentit

  • Olavi Rönkkö

    Itse olen syntynyt kotitalon makuuhuoneen päästävedettävässä sängyssä tammikuussa 1940. Kätilönä on toiminut setäni vaimo. Vaikka matkaa sairaalaan olisi ollut vain parikymmentä kilometriä, ei kuulemma olisi ehditty. Homma soli kuitenkin sujunut käsittääksen hyvin. Kun nyt matkaa laitokselle saattaa olla satakunta kilometriä, täytynee synnyttäjän ja lapsen turvallisuuden takia liikenneministerin vaatia Suomessa myytävien autojen istuimia vuoteeksi kääntyviksi. Myös ajokorttiin on tultava vaatimukseksi tiivistetty lapsenpäästäjän koulutus. Eiköhän tästäkin jo ala säästöä syntyä.

  • Ovienulkopuolelta

    Kotiin syntynyt helmikuussa 1929 -kotona synnyttänyt, synnyttänyt myöskin s-laitoksella – kokemuksen syvimmällä rintaäänellä on sanottava, että poissa hyvä, mutta kotona paras. Onhan kysymyksessä iloinen perhetapahtuma – jolloinka ”Äiti ei tunne tuskaa ilon tähden että lapsi on syntynyt maailmaan”.Ei lapsen odotus ja synnytys ole sairautta, silloin kun kaikki sujuu normaalisti, siitähän kertoo jo se , että lapsia saadaan vain tiettyyn ikään asti. Apua tarvitaan, jos on pelättävissä jotakin tavallisuudesta poikkeavaa ja sen puolen huolehtii nykyään hyvä Äitiys ja Lastenneuvola toiminta. Paikka paikoin – (esim. Saksassa) ollaan palailemassa ”kotisynnytyksiin” ja mikäpä sen parempi?Sekin näistä Soteiluista. Tänäkään päivänä ei kaikki ole miltä näyttää, vaan pimennonpuolella saattaisi näköalat avartua, elettiinhän ennenkin vai?

Kommentointi on suljettu.