Tilsitin kuriiri ja 2000 kultaruplaa

Kun presidentti Mauno Koivisto ja rouva Tellervo Koivisto, presidentti Martti Ahtisaari ja pääministeri Paavo Lipponen, vuoron perään,  vuosia sitten vierailivat Ylä-Savossa, Iisalmella he kaikki  mielellään tutustuivat Koljonvirran 1808 taistelupaikkoihin ja Mansikkaniemellä kirjailija Juhani Ahon kotimuseoon.  Heitä tuntuivat  kiinnostavan historiallisten  taistelujen kansainväliset taustat ja niihin liittyen erityisesti “Tilsitin kuriiri” ja hänen kohtalonsa.

Ensi viikolla on 213 vuotta Tilsitin huippukokouksesta. Venäjän keisari Aleksanteri I ja Ranskan keisari Napoleon Bonaparte kohtasivat 7. – 9. heinäkuuta 1807 jo 15oo -luvulla perustetussa Tilsitin kaupungissa, lautalla,  keskellä verkkaisesti  virtaavaa Niemenjokea ( Tilsit on nykyisin nimeltään Sovetsk, sijaiten Venäjään kuuluvalla Kaliningradin  alueella, jonka naapurimaa on Liettua ).

Aleksanteri I lähetti Tilsitistä  äskettäin nimitetyn kenraaliadjutanttinsa  Dolgoruki 3:n pikalähettinä Pietariin kiidättämään sanomaa rauhasta ja Ranskan kanssa solmitusta liitosta sekä Englannin vastaisesta kauppasaarrosta eli Britannian mannermaasulkemuksesta. Ikivanhaan tapaan Pietarin kauppiaat lahjoittivat rauhansanoman tuojalle 2000 kultaruplaa. Dolgoruki lahjoitti heti varat Pietarin holhouslautakunnan rahastoon käytettäväksi sotaorpokodin opistossa opiskelevien tyttöjen ylläpitoon, pysytellen tuntemattomana lahjoittajana ( Vojennaja Entsiklopedija, Peterburg 1912 g., Djabelov-Djadkovski, Russkij biografitsheskij slovar, S-Peterburg 1905 g. , Dolgorukov, P.V., Skazanija o rode Knjazej Dolgorukovyh, Spb 1840 g. ).

Jo vuosina 1810 – 1811 Aleksanterin ja Napoleonin liitto alkoi rakoilla. Kun Napoleon talvella ja keväällä  1812 suunnitteli sotaretkeä Venäjälle, hän keskusteli ja väitteli jatkuvasti  Vicenzan herttuan  Caulaincourtin kanssa Venäjästä ja keisari Aleksanterista.

Seuraavassa poimintoja kenraali Armand Augustin Louis de Caulaincourtin   muistelmiin sisältyvistä Napoleonin sanoista  ( Louis de Caulaincourt, With Napoleon in Russia – Napoleonin mukana Venäjällä, suom. Heikki Eskelinen, Art House 1998 ):

“Enkö minä sanonut hänelle, että hän voi ottaa Suomen, Valakian ja Moldavian… Erfurtin jälkeen Aleksanteri on tullut liian koppavaksi. Suomen saaminen pani hänen päänsä pyörälle… – ja että Suomi oli paljon tärkeämpi keisarikunnalle, jonka pääkaupunki oli Pietari, kuin asumaton Krim ja kaikki nuo alueet, jotka Katariina oli valloittanut turkkilaisilta.”

Kesällä 1808 Aleksanteri I valmistautui kohtaamaan Napoleonin saman vuoden syksyllä Erfurtin huippukokouksessa. Aleksanterin suosikki ja kenraaliadjutantti Dolgoruki kuuluisi  hänen seurueeseensa, mutta Aleksanteri taipui Ranskan Pietarin lähettilään Caulaincourtin  kiihkeistä vaatimuksista    jättämään englantilaismielisen suosikkinsa  pois seurueestaan.  Elokuussa 1808 Aleksanteri määräsi vastahakoisen  Dolgorukin Suomen rintamalle Karjalaan, ensin Sortavalaan, mistä  edelleen  Toivalaan ja sieltä Iisalmelle.

Keisarin kenraaliadjutantti, kenraaliluutnantti, ruhtinas Mihail Petrovitsh Dolgoruki ( 1780 – 1808 ) kaatui  Koljonvirran taistelussa torstaina iltapäivällä 27. lokakuuta 1808, suomalaisen 4. prikaatin eli Sandelsin prikaatin tykkitulessa.

Heinäkuussa 1809 keisari Aleksanteri I:n äiti, leskikeisarinna Maria Feodorovna ( 1759 – 1828 ) määräsi Dolgorukin kesällä 1807 lahjoittamat varat korkoineen  nimitettäväksi ruhtinas Mihail Dolgorukin sisäoppilasrahastoksi.

Koljonvirralla kohoavassa  Tilsitin kuriirin  muistomerkissä kesältä 1848  on Dolgorukin ruhtinassuvun kullattu vaakuna. RAUTAPATSAS ON LAIN SUOJAAMA MUINAISJÄÄNNÖS.

 

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

*