Kun presidentti Mauno Koivisto ja rouva Tellervo Koivisto, presidentti Martti Ahtisaari ja pääministeri Paavo Lipponen, vuoron perään, vuosia sitten vierailivat Ylä-Savossa, Iisalmella he kaikki mielellään tutustuivat Koljonvirran 1808 taistelupaikkoihin ja Mansikkaniemellä kirjailija Juhani Ahon kotimuseoon. Heitä tuntuivat kiinnostavan historiallisten taistelujen kansainväliset taustat ja niihin liittyen erityisesti ”Tilsitin kuriiri” ja hänen kohtalonsa.
Ensi viikolla on 213 vuotta Tilsitin huippukokouksesta. Venäjän keisari Aleksanteri I ja Ranskan keisari Napoleon Bonaparte kohtasivat 7. – 9. heinäkuuta 1807 jo 15oo -luvulla perustetussa Tilsitin kaupungissa, lautalla, keskellä verkkaisesti virtaavaa Niemenjokea ( Tilsit on nykyisin nimeltään Sovetsk, sijaiten Venäjään kuuluvalla Kaliningradin alueella, jonka naapurimaa on Liettua ).
Aleksanteri I lähetti Tilsitistä äskettäin nimitetyn kenraaliadjutanttinsa Dolgoruki 3:n pikalähettinä Pietariin kiidättämään sanomaa rauhasta ja Ranskan kanssa solmitusta liitosta sekä Englannin vastaisesta kauppasaarrosta eli Britannian mannermaasulkemuksesta. Ikivanhaan tapaan Pietarin kauppiaat lahjoittivat rauhansanoman tuojalle 2000 kultaruplaa. Dolgoruki lahjoitti heti varat Pietarin holhouslautakunnan rahastoon käytettäväksi sotaorpokodin opistossa opiskelevien tyttöjen ylläpitoon, pysytellen tuntemattomana lahjoittajana ( Vojennaja Entsiklopedija, Peterburg 1912 g., Djabelov-Djadkovski, Russkij biografitsheskij slovar, S-Peterburg 1905 g. , Dolgorukov, P.V., Skazanija o rode Knjazej Dolgorukovyh, Spb 1840 g. ).
Jo vuosina 1810 – 1811 Aleksanterin ja Napoleonin liitto alkoi rakoilla. Kun Napoleon talvella ja keväällä 1812 suunnitteli sotaretkeä Venäjälle, hän keskusteli ja väitteli jatkuvasti Vicenzan herttuan Caulaincourtin kanssa Venäjästä ja keisari Aleksanterista.
Seuraavassa poimintoja kenraali Armand Augustin Louis de Caulaincourtin muistelmiin sisältyvistä Napoleonin sanoista ( Louis de Caulaincourt, With Napoleon in Russia – Napoleonin mukana Venäjällä, suom. Heikki Eskelinen, Art House 1998 ):
”Enkö minä sanonut hänelle, että hän voi ottaa Suomen, Valakian ja Moldavian… Erfurtin jälkeen Aleksanteri on tullut liian koppavaksi. Suomen saaminen pani hänen päänsä pyörälle… – ja että Suomi oli paljon tärkeämpi keisarikunnalle, jonka pääkaupunki oli Pietari, kuin asumaton Krim ja kaikki nuo alueet, jotka Katariina oli valloittanut turkkilaisilta.”
Kesällä 1808 Aleksanteri I valmistautui kohtaamaan Napoleonin saman vuoden syksyllä Erfurtin huippukokouksessa. Aleksanterin suosikki ja kenraaliadjutantti Dolgoruki kuuluisi hänen seurueeseensa, mutta Aleksanteri taipui Ranskan Pietarin lähettilään Caulaincourtin kiihkeistä vaatimuksista jättämään englantilaismielisen suosikkinsa pois seurueestaan. Elokuussa 1808 Aleksanteri määräsi vastahakoisen Dolgorukin Suomen rintamalle Karjalaan, ensin Sortavalaan, mistä edelleen Toivalaan ja sieltä Iisalmelle.
Keisarin kenraaliadjutantti, kenraaliluutnantti, ruhtinas Mihail Petrovitsh Dolgoruki ( 1780 – 1808 ) kaatui Koljonvirran taistelussa torstaina iltapäivällä 27. lokakuuta 1808, suomalaisen 4. prikaatin eli Sandelsin prikaatin tykkitulessa.
Heinäkuussa 1809 keisari Aleksanteri I:n äiti, leskikeisarinna Maria Feodorovna ( 1759 – 1828 ) määräsi Dolgorukin kesällä 1807 lahjoittamat varat korkoineen nimitettäväksi ruhtinas Mihail Dolgorukin sisäoppilasrahastoksi.
Koljonvirralla kohoavassa Tilsitin kuriirin muistomerkissä kesältä 1848 on Dolgorukin ruhtinassuvun kullattu vaakuna. RAUTAPATSAS ON LAIN SUOJAAMA MUINAISJÄÄNNÖS.
